Talvilintuyhteisön lämpötilaindeksi
Tiivistelmä
Talvilintuyhteisöjen lämpötilaindeksi on noussut vuodesta 1959 alkavan seurantajakson ajan hieman yli asteen. Tämä tarkoittaa, että lämpimiä oloja vaativat lajit ovat runsastuneet suhteessa pohjoisiin kylmää kestäviin lajeihin ja talvilintuyhteisö koostuu nyt aiempaa enemmän lämpimämpiä talvia suosivien lajien yksilöistä. Talvilintuyhteisöjen muutos oli nopeinta 1980- ja 1990-luvuilla.
Tila
Talvilintuyhteisön lämpöindeksi on nyt 90 prosentin todennäköisyydellä vähintään asteen korkeampi kuin seurantajakson alussa vuonna 1959, mutta se voi olla jopa 1,5 astetta korkeampi.
Kehitys
Koko seurantajakson aikana talvilintuyhteisön lämpötilaindeksi on noussut noin 0,02 astetta vuodessa. Muutos oli nopeinta 1980- ja 1990-luvuilla. 2000-luvulla indeksi on noussut hitaammin, noin 0,01 astetta vuodessa.
Merkitys
Lämpötilaindeksin avulla voidaan arvioida miten lajiyhteisöt, eli kasvi- tai eläinlajiryhmät, reagoivat ilmaston lämpenemiseen (Devictor ym. 2008). Yhteisön lämpötilaindeksi kuvaa sitä, millaista ilmastoa suosivista lajeista lajiyhteisö tietyllä ajanhetkellä koostuu. Nouseva indeksi tarkoittaa, että yhteisössä on suhteellisesti enemmän lämpöä suosivia lajeja kuin aiemmin. Aikaisempien tutkimusten perusteella talvisten lintulajien runsauden painopisteet ovat siirtyneet kohti pohjoista niin eteläisillä kuin pohjoisilla lajeilla (Lehikoinen & Tirri 2021). Indeksin kasvu johtuu siis todennäköisesti sekä pohjoisten lajien kantojen pienemisestä että eteläisten lajien kantojen runsastumisesta, vaikka indeksin kasvusta ei voi suoraan tätä päätelläkään.
Ilmastonmuutoksen myötä eteläiset lajit leviävät kohti pohjoista ja tulevat suhteellisesti runsaammiksi. Samaan aikaan pohjoiset lajit todennäköisesti harvinaistuvat, mutta eivät välttämättä. Tämän vuoksi yhteisön lämpötilaindeksin ohella tulee tarkastella yksittäisten lajien talvikantojen kehitystä, jotta muutoksesta saadaan kattava kuva.
Suomessa talvilintujen lämpötilaindeksin kasvua on nopeuttanut jäättömien talvien yleistyminen. Erityisesti Lounaissaaristo säilyy nykytalvina useimmiten avoimena, mikä mahdollistaa suurten vesilintumäärien talvehtimisen Suomessa. Esimerkiksi tukkasotkia ei talvehtinut Suomessa kuin korkeintaan muutamia kymmeniä yksilöitä ennen 1990-luvun alkua, kun nykyään niitä tavataan laajoilla alueilla satojen ja jopa parin tuhannen yksilön parvina. Tukkasotkan lämpötilaindeksi on korkea, 12,2 astetta, joten sen yleistyminen vaikuttaa yhteisön indeksiin suhteellisesti paljon.
On mielenkiintoinen kysymys, missä määrin talvilintujen lämpötilaindeksin muutos seuraa talvikuukausien keskilämpötilan muutosta. Kansainvälisissä tutkimuksissa, joissa on ollut mukana myös aineistoa Suomesta, on todettu, että vuositasolla talvilintujen lämpötilaindeksiin vaikuttaa positiivisesti etenkin alkutalven lämpötila, ja että talvilintujen lämpötilaindeksi seuraa paremmin lämpötilan muutokseen perusteella ennustettuja muutoksia kuin pesimälinnuston lämpötilaindeksi (Lehikoinen ym. 2021).
Tähän mennessä talvilintuyhteisön muutosta kuvaava lämpötilaindeksi on noussut selvästi hitaammin kuin talven keskilämpötila, joka on noussut 1960-luvun alusta 2,5–3,6 astetta (Fraixedas ym. 2015, Turula 2019). Talvilintuyhteisön vasteessa ilmaston lämpenemiseen näyttäisi tämän perusteella olevan Suomessa selvää viivettä, mikä on havaittu myös muualla Euroopassa (Devictor ym. 2008, Santageli & Lehikoinen 2017).
Lähteet
Tausta-aineisto
Indikaattori perustuu Luonnontieteellisen keskusmuseon koordinoimiin vuonna 1959 alkaneisiin talvilintulaskentoihin, joita tekevät hyvän lintutuntemuksen omaavat vapaaehtoiset harrastajat. Laskentoja tehdään kolme kertaa lokakuun lopulta maaliskuun alkuun kattavalla kaudella. Lämpötilaindeksiin on laskettu mukaan vain keskitalven laskennassa havaitut lajit, sillä tämä ajankohta kuvaa parhaiten Suomessa koko talven viettävien lintujen määrää ja siitä on pisimmät aikasarjat (kevät- ja syyslaskennat alkavat 1960- ja 1970-luvuilta).
Indikaattorissa on mukana kaikki laskennoissa havaitut 187 lajia. Näistä 20 yleisintä lajikohtaisine lämpöindekseineen ovat:
Talitiainen (Parus major): -5,021
Harakka (Pica pica): -5,817
Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula): -4,876
Varis (Corvus corone cornix): -5,422
Hömötiainen (Poecile montanus): -7,468
Sinitiainen (Cyanistes caeruleus): -3,110
Käpytikka (Dendrocopos major): -5,816
Keltasirkku (Emberiza citrinella): -5,413
Varpunen (Passer domesticus): -2,999
Viherpeippo (Carduelis chloris): -1,279
Närhi (Garrulus glandarius): -5,323
Hippiäinen (Regulus regulus): -4,391
Urpiainen (Carduelis flammea): -7,406
Töyhtötiainen (Lophophanes cristatus): -5,869
Kuusitiainen (Periparus ater): -5,304
Naakka (Corvus monedula): -1,169
Korppi (Corvus corax): -5,934
Puukiipijä (Certhia familiaris): -6,939
Mustarastas (Turdus merula): 2,206
Kesykyyhky (Columba livia) -0,342
Indikaattorin laskenta
Metsien talvilintuyhteisöjen lämpötilaindeksi on Luonnontieteellisen keskusmuseon Lajitietokeskuksen tuottama indikaattori, joka on lajikohtaisten talviaikaisten lämpöindeksien runsaussuhteilla painotettu keskiarvo.
Jokaiselle indeksissä mukana olevalle lajille lasketaan ensin niiden Euroopan talviaikaisen levinneisyysalueen joulu–helmikuun keskilämpötila. Esimerkiksi hömötiaisen talviaikainen esiintymisalueen keskimäärinen lämpötila on -7,5 astetta. Tämä tarkoittaa sitä, että Euroopan hömötiaiset esiintyvät talvikuukausina alueella, jonka keskilämpötila on -7,5 astetta. Kun jokaisen lajin lämpötilaindeksi tunnetaan, kerrotaan nämä lajien suhteellisilla runsauksilla talvilintulaskennoissa. Jos esimerkiksi hömötiaisia olisi kaksi prosenttia kaikista laskennoissa tavattavista lajeista, niin hömötiaisen ”osuus” koko indeksistä olisi -7,5 astetta kertaa 0.02. Sama laskutoimitus tehdään jokaiselle talvilintulaskennoissa havaitulle lajille ja lopuksi arvot lasketaan yhteen.
Lisätietoa laskentamenetelmistä:
https://indicators.laji.fi(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Indikaattoriin tehdyt päivitykset ja muutokset
30.10.2026: Indikaattori julkaistu.
Kysy lisää
Aleksi Lehikoinen
Yli-intendentti (Luomus), Lintutyöryhmän puheenjohtaja
Päivi Sirkiä
Ryhmäpäällikkö (Syke), Ekosysteemitiedon käyttö, systemaattiset lajistoseurannat