Tunturilajien uhanalaisuusindeksi

Tiivistelmä

Tunturilajien uhanalaisuusindeksi oli viimeisimmässä vuoden 2019 arviossa 0,70, mikä tarkoittaa kohtalaisen voimakasta uhanalaistumista. Tunturilajien uhanalaisuusindeksi on kaikista Suomen elinympäristökohtaisista lajien uhanalaisuusindekseistä matalin, eli lajien uhanalaistuminen on ollut tuntureille voimakkainta. Tunturilajien uhanalaisuusindeksi laski 0,03 yksikköä, mikä tarkoittaa hitaasti heikkenevää kehitystä.

Tila: Määrittelemätön

Suunta: Määrittelemätön

Suunnan ajanjakso

Tila

Indeksinä tarkasteluna tunturilajien uhanalaistuminen on ollut voimakkainta, mutta indikaattorin tilaa ei ole tarkasti määritetty, koska uhanalaisuusindeksin tilaluokkien määrittely on vielä kesken.

Viimeisimmässä vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa 815 arvioidusta tunturilajista 469 lajia (57,5 %) oli joko uhanalaisia (37,9 %), hävinneitä (0,5 %) tai silmällä pidettäviä (19,1 %). Eniten uhanalaisia tunturilajeja esiintyy tunturipaljakan kalkkikalliolla ja kivikoilla sekä tunturikankailla.

Kehitys

Tunturilajien uhanalaisuusindeksi on heikentynyt 0,03 yksikköä arviointijaksojen välillä. Tunturilajien kohdalla tämä kehitys johtuu esimerkiksi siitä, että useita aiemmin elinvoimaiseksi luokiteltuja lajeja siirtyi silmälläpidettävien kategoriaan, ja toisaalta aiemmin silmälläpidettäväksi luokiteltuja siirtyi vaarantuneiden kategoriaan.

Merkitys

Tunturiympäristöt ovat hyvin alttiita sekä kulumiselle että ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Tunturiympäristöjen lajit esiintyvät tyypillisesti hyvin rajoittuneilla ja toisistaan eristyneillä alueilla, mikä voi kasvattaa populaatioiden riskiä hävitä satunnaistekijöiden vaikutuksesta. Tunturipaljakoilla on suhteellisesti eniten äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltuja, meillä hyvin harvinaisia korkeiden tunturien lajeja.

Uhanalaisuusindeksi on kansainvälisesti käytetty uhanalaisuuden muutoksen mittari. Indeksin hyviä puolia on, että se mahdollistaa ajallisen muutoksen seurannan ja esimerkiksi eri elinympäristöjen ja lajiryhmien keskinäisen vertailun. Indeksiin tulkintaan liittyy kuitenkin myös rajoituksia, joista on hyvä olla tietoinen (katso tarkemmin indikaattorin laskenta).

Uhanalaisuusindeksi vaihtelee välillä 1–0. Mikäli uhanalaisuusindeksi olisi 1, olisivat kaikki lajit elinvoimaisia, kun taas indeksin arvo 0 vastaisi sitä, että kaikki lajit ovat kuolleet alueellisesti sukupuuttoon. Globaali maailman kaikkien lajien uhanalaisuusindeksi on 0.72.

Lähteet

Raportti: Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U.-M. (toim.) 2019. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 704 s.

Tutkimusartikkeli: Juslén, A., Hyvärinen, E., & Virtanen, L.K. 2013. Application of the Red-List Index at a National Level for Multiple Species Groups. Conservation Biology, 27: 398-406.

Verkkosivu: Punaisen kirjan verkkopalvelu

Verkkosivu: International Union for Conservation of Nature – Red List Index

Tausta-aineisto

Suomessa on tehty tähän mennessä viisi lajien uhanalaisarvioita, vuosina 1985, 1991, 2000, 2010 ja 2019 ja uhanalaisuusindeksi perustuu näistä kahteen viimeisimpään. Lajien uhanalaisuuden arvioinnissa eliöryhmäkohtaiset asiantuntinjaryhmät arvioivat lajien uhanalaisuutta kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) ohjeiden perusteella. Arvioinnissa jokainen laji, josta on riittävät tiedot, luokitellaan johonkin viidestä luokasta: elinvoimainen (least concern, LC), silmälläpidettävä (near-threatened, NT), vaarantunut (vulnerable, VU), erittäin uhanalainen (endangered, EN), äärimmäisen uhanalainen (critically endangered, CR) ja alueellisesti hävinnyt (regionally extinct, RE).

Uhanalaisindeksissä on voitu huomioda sellaiset kahdessa viimeisimmässä arvioinnissa arviodut lajit, joiden uhanalaisuusluokitus on voitu luotettavasti on arvioida molemmilla arviointikerroilla. Tunturilajistossa tällaisia lajeja on yhteensä 414. Vuotta 2010 edeltäneitä arviointeja ei voida hyödyntää uhanalaisuusindeksin laskennassa, koska niiden arviointimenetelmät poikkeavat uudemmista eivätkä tulokset ole siksi suoraan vertailtavissa. Kahden viimeisimmän arvion välillä tapahtuneet muutokset lajien uhanalaisuuksissa voidaan tulkita niin kutsutuiksi aidoiksi muutoksiksi, eli ne johtuvat muutoksista lajien kannoisssa ja/tai levinneisyysalueissa.

Indikaattorin laskenta

Uhanalaisuusindeksin laskennassa jokainen vähintään kahteen kertaan samalla tavalla arvioitu laji saa painoarvon 0–5:

Elinvoimainen (least concern, LC) = 0
Silmälläpidettävä (near-threatened, NT) = 1
Vaarantunut (vulnerable, VU) = 2
Erittäin uhanalainen (endangered, EN) = 3
Äärimmäisen uhanalainen (critically endangered, CR) = 4
Alueellisesti hävinnyt (regionally extinct, RE) = 5

Indeksiä varten arvot lasketaan yhteen ja verrataan sitä kaikista huonoimpaan tilanteeseeen eli siihen, että jokainen laji saisi arvon 5 (alueellisesti hävinnyt). Laskentakaava on:

RLI_t= 1 – (∑_c W_c * N_c,t) / (W_max * N_total)

Jossa:

t = arvionnin ajankohta
W_c = lajikohtainen painoarvo (ks. yllä)
N_c,t = lajien määrä uhanalaisluokittain
W_max = painoarvon maksimi (5)
N_total = kaikkien indeksissä mukana olevien lajien määrä

Indeksin muutos kuvaa muutosta lajien uhalaisuusluokissa. Tämä ei ole täysin sama kuin muutos lajien kannoissa ja/tai levinneisyydessä. Esimerkiksi jonkin lajin kanta voi edelleen pienentyä, vaikka sen uhanalaisuusluokitus lievenisikin, jos kannan pieneneminen hidastuu raja-arvon alle. Useimmissa tapauksissa indeksin muutos heijastelee kuitenkin varsin hyvin lajien kantojen ja levinneisyyden muutosta.

Suomessa uhanalaisten lajien määrään ja kehitykseen vaikuttaa olennaisesti se, että tarkastelu rajataan Suomen valtion rajojen mukaan. Suomen metsät kuuluvat laajaan boreaaliseen vyöhykkeeseen. Jos jokin metsälaji on uhanalainen Suomessa, voi se olla elinvoimainen koko esiintymisalueellaan boraalisella vyöhykkeellä. Toisaalta on perusteltua tarkastella nimenomaan Suomen lajistoa, sillä sen kehitykseen voimme Suomessa tehtävillä toimilla vaikuttaa. Valtaosa Euraasian boreaalisesta metsävyöhykkeestä sijoituu Venäjälle, jonka lajiston tilanne tunnetaan heikosti.

Tutkimusartikkeli: Juslén, A., Hyvärinen, E., & Virtanen, L.K. 2013. Application of the Red-List Index at a National Level for Multiple Species Groups. Conservation Biology, 27: 398-406.