Suolajien uhanalaisuusindeksi

Tiivistelmä

Suolajien uhanalaisuusindeksi oli viimeisimmässä vuoden 2019 arviossa 0,89, mikä tarkoittaa suhteellisen lievää uhanalaistumista. Suolajien uhanalaisuusindeksi on korkempi kuin kaikkien Suomen lajien uhanalaisuusindeksi, eli lajien uhanalaistuminen on ollut soilla lievempää kuin monissa muissa elinympäristöissämme. Suolajien uhanalaisuusindeksi laski 0,01 yksikköä, mikä tarkoittaa hitaasti heikkenevää kehitystä.

Tila: Määrittelemätön

Suunta: Määrittelemätön

Suunnan ajanjakso

Tila

Indeksinä tarkasteluna suolajien uhanalaistuminen ei ole ollut erityisen voimakasta, mutta indikaattorin tilaa ei ole tarkasti määritetty, koska uhanalaisuusindeksin tilaluokkien määrittely on vielä kesken. Soiden lajien uhanalaisuuden tilanne on myös parempi kuin muiden elinympäristöjen keskimäärin.

Suhteellisen korkea indeksi ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö soilla eläisi olisi runsaasti uhanaisia lajeja. Yhteensä 1 127 arvioidusta suolajista 235 lajia (20,8 %) oli joko uhanalaisia (10,6 %), hävinneitä (0,5 %) tai silmällä pidettäviä (9,7 %), jolloin ne vaikuttivat indeksin arvoa laskevasti. Eniten uhanalaisia lajeja esiintyy letoilla ja rämeillä.

Kehitys

Suolajien uhanalaisuusindeksin kehitys on heikkenevä, joskin indeksin aikasarja on toistaiseksi lyhyt. Suolajien uhanalaisuusindeksi laski 0,2 yksikköä vuodesta 2010 vuoteen 2019.

Merkitys

Suot ovat Suomen luonnon toiseksi laajin elinympäristö, mutta suolajien osuus kaikista arvioiduista lajeista oli viimeisimmässä uhanalaisarviossa vain 5 % (1 127 lajia). Suot ovat siis suhteellisen vähälajinen elinympäristö. Toisaalta hyvin soisena maana Suomella on erityisvastuu juuri näiden lajien säilymisestä.

Uhanalaisuusindeksi on kansainvälisesti käytetty uhanalaisuuden muutoksen mittari. Indeksin hyviä puolia on, että se mahdollistaa ajallisen muutoksen seurannan ja esimerkiksi eri elinympäristöjen ja lajiryhmien keskinäisen vertailun. Indeksiin tulkintaan liittyy kuitenkin myös rajoituksia, joista on hyvä olla tietoinen (katso tarkemmin indikaattorin laskenta).

Uhanalaisuusindeksi vaihtelee välillä 1–0. Mikäli uhanalaisuusindeksi olisi 1, olisivat kaikki lajit elinvoimaisia, kun taas indeksin arvo 0 vastaisi sitä, että kaikki lajit ovat kuolleet alueellisesti sukupuuttoon. Globaali maailman kaikkien lajien uhanalaisuusindeksi on 0.72.

Lähteet

Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U.-M. (toim.) 2019. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 704 s.

Tutkimusartikkeli: Juslén, A., Hyvärinen, E., & Virtanen, L.K. 2013. Application of the Red-List Index at a National Level for Multiple Species Groups. Conservation Biology, 27: 398-406.

Verkkosivu: International Union for Conservation of Nature – Red List Index

Tausta-aineisto

Indikaattori perustuu kahteen viimeisimpään, vuosien 2010 ja 2019 lajien uhanalaisarviointeihin, eli niin kutsuttuihin Punaisiin kirjoihin. Lajien uhanalaisuuden arvioinnissa eliöryhmäkohtaiset asiantuntinjaryhmät arvioivat lajien uhanalaisuutta kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) ohjeiden perusteella. Arvioinnissa jokainen laji, josta on riittävät tiedot, luokitellaan johonkin viidestä luokasta: elinvoimainen (least concern, LC), silmälläpidettävä (near-threatened, NT), vaarantunut (vulnerable, VU), erittäin uhanalainen (endangered, EN), äärimmäisen uhanalainen (critically endangered, CR) ja alueellisesti hävinnyt (regionally extinct, RE).

Suomessa on tehty tähän mennessä viisi lajien uhanalaisarvioita, vuosina 1985, 1991, 2000, 2010 ja 2019. Uhanalaisindeksissä on voitu huomioda kahdessa viimeisimmässä arvioinnissa arviodut lajit, sillä aiempien arviointien välillä tapahtui menetelmällisiä muutosia eivätkä niiden tulokset olleet siksi suoraan vertailtavissa. Kahden viimeisimmän arvion välillä tapahtuneet muutokset uhanalaisuudessa ovat niin kutsuttuja aitoja muutoksia, eli ne johtuvat muutoksista lajien kannoisssa ja/tai levinneisyysalueissa.

Indikaattorin laskenta

Uhanalaisuusindeksin laskennassa jokainen vähintään kahteen kertaan samalla tavalla arvioitu laji saa painoarvon 0–5:

Elinvoimainen (least concern, LC) = 0
Silmälläpidettävä (near-threatened, NT) = 1
Vaarantunut (vulnerable, VU) = 2
Erittäin uhanalainen (endangered, EN) = 3
Äärimmäisen uhanalainen (critically endangered, CR) = 4
Alueellisesti hävinnyt (regionally extinct, RE) = 5

Indeksiä varten arvot lasketaan yhteen ja verrataan sitä kaikista huonoimpaan tilanteeseeen eli siihen, että jokainen laji saisi arvon 5 (alueellisesti hävinnyt). Laskentakaava on:

RLI_t= 1 – (∑_c W_c * N_c,t) / (W_max * N_total)

Jossa:

t = arvionnin ajankohta
W_c = lajikohtainen painoarvo (ks. yllä)
N_c,t = lajien määrä uhanalaisluokittain
W_max = painoarvon maksimi (5)
N_total = kaikkien indeksissä mukana olevien lajien määrä

Indeksin muutos kuvaa muutosta lajien uhalaisuusluokissa. Tämä ei ole täysin sama kuin muutos lajien kannoissa ja/tai levinneisyydessä. Esimerkiksi jonkin lajin kanta voi edelleen pienentyä, vaikka sen uhanalaisuusluokitus lievenisikin, jos kannan pieneneminen hidastuu raja-arvon alle. Useimmissa tapauksissa indeksin muutos heijastelee kuitenkin varsin hyvin lajien kantojen ja levinneisyyden muutosta.

Suomessa uhanalaisten lajien määrään ja kehitykseen vaikuttaa olennaisesti se, että tarkastelu rajataan Suomen valtion rajojen mukaan. Suomen suot ovat osa laajan boreaaliseen vyöhykkeen soiden kokonaisuutta. Jos jokin suolaji on uhanalainen Suomessa, voi se olla elinvoimainen koko esiintymisalueellaan boraalisella vyöhykkeellä. Toisaalta on perusteltua tarkastella nimenomaan Suomen lajistoa, sillä sen kehitykseen voimme Suomessa tehtävillä toimilla vaikuttaa. Suomen lisäksi Euraasian boreaalisen vyöhykkeen soita on paljon Venäjällä, jonka lajiston tilanne tunnetaan heikosti.

Tutkimusartikkeli: Juslén, A., Hyvärinen, E., & Virtanen, L.K. 2013. Application of the Red-List Index at a National Level for Multiple Species Groups. Conservation Biology, 27: 398-406.