Metsien pesimälinnut

Tiivistelmä

Metsien pesimälintujen kannat ovat nyt korkeintaan hieman alemmalla tasolla kuin vuodesta 1979 alkaneen seurannan alussa, mutta aikasarjan alun voimakkaan heilahtelun vuoksi arvioon liittyy epävarmuutta. 2000-luvun kehitys on ollut vähenevä. Yksittäisten lajien kehitykset kuitenkin poikkeavat toisistaan. Havupuuvaltaisia varttuneita metsiä suosivat paikkalinnut ovat suurelta osin vähentyneet (ks. metsien talvilinnut), mutta useimpien muuttolintujen kannat ovat kasvaneet. Eteläiset lajit ovat hyötyneet ilmaston lämpenemisestä.

Tila: Tyydyttävä

Suunta: Heikkenevä

Tila

Indikaattorin tila on todennäköisimmin tyydyttävä, mutta aikasarjan alusta laskettavaan verrokkiarvoon liittyy voimakkaiden heilahtelujen vuoksi epävarmuutta. Yhdeksänkymmenen prosentin varmuudella metsien pesimälintujen kannat ovat heikentyneet enintään 13 prosenttia 1970- ja 80-lukujen taitteeseen verrattuna, mutta on myös mahdollista, että tila on pysynyt ennallaan tai jopa hieman parantunut.

Indikaattorin 25 lajista kolmen – peukaloisen, mustapääkertun ja idänuunilinnun – kannat ovat yli kaksinkertaiset 80-luvun alkuun nähden. Myös seitsemän muun lajin kannat ovat nyt yli 20 prosenttia suuremmat kuin seurantajakson alussa. Metson, kuusitiaisen, puukiipijän ja peipon kannat ovat pysyneet vakaina. Voimakkaimmin ovat vähentyneet varpushaukka, hiirihaukka, hömötiainen, lapintiainen, töyhtötiainen ja järripeippo, joiden kannat ovat 30–80 prosenttia pienemmät kuin seurantajakson alussa.

Kehitys

Indikaattorin kehitys on heikkenevä. Vuoden 2000 jälkeen metsien pesimälintukannat ovat yhdeksänkymmenen prosentin todennäköisyydellä taantuneet vähintään 0,1 prosenttia vuosittain. Seurantajakson kahtena ensimmäisenä vuosikymmenenä (1979–1999) indikaattori on ollut vakaa. Indikaattorissa on ollut muutaman vuoden jaksoissa tapahtuvaa vaihtelua, jota selittävät erityisesti siemeniä ravinnokseen käyttävien lajien suuret kannanvaihtelut.

Merkitys

Indikaattori kuvaa metsäluonnon monimuotoisuuden tilaa. Metsälintujen kannankehitys kertoo lajien elinvoimaisuudesta. Paikallisesti tämä ilmenee metsälinnuston monimuotoisuutena ja runsautena.

Metsien pesimälintujen elinympäristövaatimukset vaihtelevat huomattavasti, mutta kaikkia niitä yhdistää se, että ne välttelevät avoimia alueita eivätkä viihdy esimerkiksi hakkuuaukeilla tai taimikoissa. Indikaattoriin kuuluu lajeja, kuten metso, hömötiainen ja pikkukäpylintu, jotka ovat leimallisesti havumetsien ja havu-sekametsien lajeja. Mustapääkerttu ja sirittäjä suosivat sen sijaan selvemmin lehtipuuvaltaisia metsiä. Usean lajin elinympäristövaatimukset ovat kuitenkin väljät. Voimakkaimmin varttuneista ja vanhoista yhtenäisistä metsistä riippuvia lajeja ovat metso, idänuunilintu, hömötiainen, lapintiainen, töyhtötiainen, puukiipijä, pikkusieppo ja kuukkeli.

Indikaattorin yhteensä 28 lajista kymmenen on paikkalintuja, jotka pysyttelevät reviirillään pääosin vuoden ympäri. Selkeitä muuttolintuja on 14, joista Euroopan ulkopuolelle matkaavia kaukomuuttajia on kuusi. Muuttolintuihin vaikuttavat myös olosuhteet muuttoreitillä ja talvehtimisalueilla – lähtökohtaisesti sitä voimakkaammin, mitä kauemmas ne muuttavat. Lajeista valtaosan kokonaislevinneisyys on Suomeen nähden eteläinen, mistä syystä ilmastomuutos parantaa niiden pesimäolosuhteita, koska ne voivat laajentaa levinneisyyttään pohjoiseen. Pohjoiset lajit lapintiainen, kuukkeli ja järripeippo sen sijaan kärsivät ilmaston lämpenemisestä, ja näiden levinneisyys on supistunut etelässä.

Indikaattorin lajeista pyytä ja metsoa saa metsästää.

Linnustoseurannat muodostavat yhden Suomen luonnon monimuotoisuuden keskeisimmistä ja luotettavimmista seuranta-aineistosta (ks. alla “Tausta-aineisto”).

Lähteet

Luonnontieteellinen keskusmuseo: Pesimälintujen linja- ja pistelaskenta

Tausta-aineisto

Indikaattori perustuu Luonnontieteellisen keskusmuseon koordinoimiin seurantalaskentoihin, joita tekevät osin ammattitason lintutuntemuksen omaavat vapaaehtoiset harrastajat ja osin palkatut tutkijat.

Maalintujen tärkein seurantamuoto ovat linjalaskennat, joiden aineistot löytyvät Luonnontieteellisen keskusmuseon ylläpitämän Lajitietokeskuksen avoimista tietokannoista (ks. alla ”Lisätietoa aineistosta”). Vuodesta 2006 lähtien linjalaskentoja on tehty koko Suomen 25 kilometrin välein kattavalla vakiolinjaverkostolla. Kuusi kilometriä pitkiä reittejä on yhteensä 566 ja niistä noin puolet lasketaan vuosittain. Ennen vuotta 2006 laskentalinjat olivat laskijoiden itse valitsemia. Vakiolinjojen perustaminen paransi aineiston kattavuutta ja tulosten luotettavuutta. Linjalaskentojen lisäksi seurantatietoa kertyy piste- ja kartoituslaskennoista.

Metsien pesimälintujen aikasarja alkaa vuodesta 1979, jolloin 18:sta indikaattorin yhteensä 25:sta lajista alkoi kertyä riittävästi seuranta-aineistoa. Peukaloinen, metso ja hiirihaukka on lisätty indikaattoriin 1980-luvun alkuvuosina ja lapintiainen, kuukkeli, pikkusieppo ja varpushaukka 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä.

Indikaattorissa mukana olevat lajit:

Varpushaukka – Accipiter nisus
Hiirihaukka – Buteo buteo
Pyy – Tetrastes bonasia
Metso – Tetrao urogallus
Peukaloinen – Troglodytes troglodytes
Punarinta – Erithacus rubecula
Leppälintu – Phoenicurus phoenicurus
Laulurastas – Turdus philomelos
Mustapääkerttu – Sylvia atricapilla
Idänuunilintu – Phylloscopus trochiloides
Sirittäjä – Phylloscopus sibilatrix
Tiltaltti – Phylloscopus collybita
Hippiäinen – Regulus regulus
Hömötiainen – Poecile montanus
Lapintiainen – Poecile cinctus
Töyhtötiainen – Lophophanes cristatus
Kuusitiainen – Periparus ater
Puukiipijä – Certhia familiaris
Harmaasieppo – Muscicapa striata
Pikkusieppo – Ficedula parva
Kuukkeli – Perisoreus infaustus
Peippo – Fringilla coelebs
Järripeippo – Fringilla montifringilla
Vihervarpunen – Carduelis spinus
Pikkukäpylintu – Loxia curvirostra

Lisätietoa aineistosta:

Luonnontieteellinen keskusmuseo, Pesimälintujen linja- ja pistelaskenta

Indikaattorin laskenta

Metsien pesimälintuindikaattori on Luonnontieteellisen keskusmuseon Lajitietokeskuksen tuottama indikaattori, jossa yhdistetään arvioita yksittäisten lajien kannankehityksistä yhdeksi indeksiluvuksi. Monilaji-indikaattori päivittyy automaattisesti ja sen indeksiluku kuvaa suhdetta vertailuvuoteen, joka metsien pesimälintuindikaattorissa on vuosi 2000.

Monilaji-indikaattorin laskenta alkaa yksittäisten lajien kannankehitysten arvioinnista. Lajien kannankehityksiä arvioidaan laskennoissa havaittujen lintuparien määristä yleistetyillä lineaarisilla tilastomalleilla, jotka ottavat myös huomioon laskentapaikkojen välisiä eroja ja perättäisten vuosien välisiä riippuvuussuhteita.

Otannasta riippuviin tilastomalleihin pohjaavat lajikohtaiset arviot sisältävät aina epävarmuutta. Tämän epävarmuus pyritään huomioimaan ja tuomaan mukaan monilaji-indikaattoriin Monte Carlo -simulaatioiden avulla.

Lajitietokeskuksen tuottamasta indikaattorista on tätä sivustoa varten laskettu vertailuja aikasarjan alku- ja loppupäiden välille, sekä vuosittaisia kannankehitysarvioita eri aikaväleille.