Kallioiden ja kivikkojen lajien uhanalaisuusindeksi
Tiivistelmä
Kallioiden ja kivikkojen lajien uhanalaisuusindeksi oli viimeisimmässä vuoden 2019 arviossa 0,79, mikä on Suomen elinympäristökohtaisista lajien uhanalaisuusindekseistä toiseksi matalin, eli lajien uhanalaistuminen on ollut kallioilla ja kivikoilla toiseksi voimakkainta. Tämän lisäksi kallioiden ja kivikkojen lajien uhanalaisuusindeksi laski 0,01 yksikköä, mikä tarkoittaa hitaasti heikkenevää kehitystä.
Tila
Indeksinä tarkasteluna kallioiden ja kivikkojen uhanalaistuminen on ollut toiseksi voimakkainta kaikista pääelinympäristöistä, mutta indikaattorin tilaa ei ole tarkasti määritetty, koska uhanalaisuusindeksin tilaluokkien määrittely on vielä kesken.
Viimeisimmässä vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa 1277 arvioidusta kallioiden ja kivikkojen lajeista 460 lajia (36,0 %) oli joko uhanalaisia (23,3 %), hävinneitä (1,2 %) tai silmällä pidettäviä (11,5 %). Kallioiden ja kiviokkojen lajien tila tunnetaan myös kohtalaisen heikosti, sillä peräti 18 % arvioidusta lajistosta arvioitiin puutteellisesti tunnetuksi. Eniten uhanalaisia kallioiden ja kivikkojen lajeja esiintyy kalkkikallioilla.
Kehitys
Kallioiden ja kivikkojen lajien uhanalaisuusindeksi on heikentynyt noin 0,01 yksikköä arviointijaksojen välillä. Tämä kehitys johtuu esimerkiksi siitä, että useita aiemmin elinvoimaiseksi luokiteltuja lajeja (LC) siirtyi silmälläpidettävien (NT) kategoriaan, ja toisaalta joitain erittäin uhanalaiseksi luokiteltuja (EN) lajeja siirtyi äärimmäisen uhanalaisuuden kategoriaan (CR).
Merkitys
Kallioilla ja kivikoissa elää niiden pinta-alaan nähden runsaasti uhanalaista lajistoa. Kalliolajien osuus kaikista arvioiduista lajeista on 5,7 %, mutta uhanalaisista lajeista niiden osuus on noin 11 %. Suurin uhka on kaivannaistoiminta, mutta lajisto kärsii myös kallioiden lähiympäristön muutoksista. Esimerkiksi avohakkuut voivat muuttaa varjojyrkänteiden kosteaa ja varjoisaa pienilmastoa ja siten heikentää vaateliaiden lajien elinoloja.
Uhanalaisuusindeksi on kansainvälisesti käytetty uhanalaisuuden muutoksen mittari. Indeksin hyviä puolia on, että se mahdollistaa ajallisen muutoksen seurannan ja esimerkiksi eri elinympäristöjen ja lajiryhmien keskinäisen vertailun. Indeksiin tulkintaan liittyy kuitenkin myös rajoituksia, joista on hyvä olla tietoinen (katso tarkemmin indikaattorin laskenta).
Uhanalaisuusindeksi vaihtelee välillä 1–0. Mikäli uhanalaisuusindeksi olisi 1, olisivat kaikki lajit elinvoimaisia, kun taas indeksin arvo 0 vastaisi sitä, että kaikki lajit ovat kuolleet alueellisesti sukupuuttoon. Globaali maailman kaikkien lajien uhanalaisuusindeksi on 0.72.
Lähteet
Tausta-aineisto
Suomessa on tehty tähän mennessä viisi lajien uhanalaisarvioita, vuosina 1985, 1991, 2000, 2010 ja 2019 ja uhanalaisuusindeksi perustuu näistä kahteen viimeisimpään. Lajien uhanalaisuuden arvioinnissa eliöryhmäkohtaiset asiantuntinjaryhmät arvioivat lajien uhanalaisuutta kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) ohjeiden perusteella. Arvioinnissa jokainen laji, josta on riittävät tiedot, luokitellaan johonkin viidestä luokasta: elinvoimainen (least concern, LC), silmälläpidettävä (near-threatened, NT), vaarantunut (vulnerable, VU), erittäin uhanalainen (endangered, EN), äärimmäisen uhanalainen (critically endangered, CR) ja alueellisesti hävinnyt (regionally extinct, RE).
Uhanalaisindeksissä on voitu huomioda sellaiset kahdessa viimeisimmässä arvioinnissa arviodut lajit, joiden uhanalaisuusluokitus on voitu luotettavasti arvioida molemmilla arviointikerroilla. Kallioiden ja kivikkojen lajistossa tällaisia lajeja on yhteensä 770. Vuotta 2010 edeltäneitä arviointeja ei voida hyödyntää uhanalaisuusindeksin laskennassa, koska niiden arviointimenetelmät poikkeavat uudemmista eivätkä tulokset ole siksi suoraan vertailtavissa. Kahden viimeisimmän arvion välillä tapahtuneet muutokset lajien uhanalaisuuksissa voidaan tulkita niin kutsutuiksi aidoiksi muutoksiksi, eli ne johtuvat muutoksista lajien kannoisssa ja/tai levinneisyysalueissa.
Indikaattorin laskenta
Uhanalaisuusindeksin laskennassa jokainen vähintään kahteen kertaan samalla tavalla arvioitu laji saa painoarvon 0–5:
Elinvoimainen (least concern, LC) = 0
Silmälläpidettävä (near-threatened, NT) = 1
Vaarantunut (vulnerable, VU) = 2
Erittäin uhanalainen (endangered, EN) = 3
Äärimmäisen uhanalainen (critically endangered, CR) = 4
Alueellisesti hävinnyt (regionally extinct, RE) = 5
Indeksiä varten arvot lasketaan yhteen ja verrataan sitä kaikista huonoimpaan tilanteeseeen eli siihen, että jokainen laji saisi arvon 5 (alueellisesti hävinnyt). Laskentakaava on:
RLIt = 1 – (∑c Wc * Nc,t) / (Wmax * Ntotal)
Jossa:
t = arvionnin ajankohta
Wc = lajikohtainen painoarvo (ks. yllä)
Nc,t = lajien määrä uhanalaisluokittain
Wmax = painoarvon maksimi (5)
Ntotal = kaikkien indeksissä mukana olevien lajien määrä
Indeksin muutos kuvaa muutosta lajien uhalaisuusluokissa. Tämä ei ole täysin sama kuin muutos lajien kannoissa ja/tai levinneisyydessä. Esimerkiksi jonkin lajin kanta voi edelleen pienentyä, vaikka sen uhanalaisuusluokitus lievenisikin, jos kannan pieneneminen hidastuu raja-arvon alle. Useimmissa tapauksissa indeksin muutos heijastelee kuitenkin varsin hyvin lajien kantojen ja levinneisyyden muutosta.
Suomessa uhanalaisten lajien määrään ja kehitykseen vaikuttaa olennaisesti se, että tarkastelu rajataan Suomen valtion rajojen mukaan. Toisaalta on perusteltua tarkastella nimenomaan Suomen lajistoa, sillä sen kehitykseen voimme Suomessa tehtävillä toimilla vaikuttaa.
Indikaattoriin tehdyt päivitykset ja muutokset
30.10.2026: Indikaattori julkaistu Luonnontilassa.
Kysy lisätietoa
Ari-Pekka Auvinen
Tutkija (Syke), Biodiversiteetti-indikaattorit