Luontoon ja sen monimuotoisuuteen liittyvän tiedon rooli niin mediassa kuin poliittisessa keskustelussakin on jatkuvasti kasvanut. Koottua ja tulkittua monimuotoisuuteen liittyvää tietoa on kuitenkin hankala löytää ja vielä hankalampi on yhdistellä eri tietolähteistä saatavaa informaatiota. Uusi Luonnontila-verkkopalvelu pyrkii vastaamaan tähän tarpeeseen esittelemällä yhdeksään pääelinympäristötyyppiin jaoteltuja Suomen luonnon tilaan, paineisiin ja sitoumuksiin liittyviä indikaattoreita.
On luontotiedon aika
Suomalaiset kokevat luonnon tärkeäksi ja kantavat sen tilasta huolta. Sitran tilaaman vuonna 2021 julkaistun kyselyn mukaan(siirryt toiseen palveluun) luonto on tärkeä 87 prosentille suomalaisia. Vastaavasti Ympäristöministeriön ja Syken tilaamaan vuoden 2022 Luontosuhdebarometriin(siirryt toiseen palveluun) vastanneista yli puolet olivat huolestuneita Suomen luonnon tilasta. Luontosuhdebarometrin mukaan myös luonnon monimuotoisuuteen liittyvä tietoisuus on lisääntynyt, mikä johtuu mahdollisesti monimuotoisuuteen ja ympäristönmuutokseen liittyvän keskustelun lisääntymisestä sekä mediassa että poliittiikassa.
Luonnon monimuotoisuuden mittaamisen rooli on viime aikoina korostunut myös kansainvälisissä sopimuksissa. Euroopan unionin biodiversiteettistrategia vuodelle 2030 pyrkii pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen EU:n alueella ja saattamaan sen elpymisen tielle. YK:n biodiversiteettisopimuksen globaali biodiversiteettikehys puolestaan pyrkii laajentamaan luonnollisten ekosysteemien alueita ja pysäyttämään ihmisen aiheuttamat lajien sukupuutot vuoteen 2050 mennessä. Molempien tavoitteiden saavuttaminen edellyttää luonnon monimuotoisuuteen ja siihen liittyvien ihmisen toimien mittaamista.
Vaikka luontoon liittyvä tieto on selkeästi tärkeää ja ajankohtaista, on Suomen luonnon tilaan liittyvän kootun, ajantasaisen ja ymmärrettävän tiedon saaminen hankalaa niin yksittäisille kansalaisille kuin poliitikoillekin. Luontoon liittyvän tiedon keruulla on Suomessa pitkät perinteet, mutta aineistot hajautuvat useiden eri organisaatioiden ja niissä toteutettavien hankkeiden välille. Tämän lisäksi aineistojen tulkinta voi vaatia mittavaa asiantuntijuutta.
Luonnontila ei ole syntynyt tyhjästä
Vaikka luontotiedon rooli on nykyään korostunut, eivät yllä kuvatut ongelmat ole kuitenkaan uusia. Pitkälti samoista syistä Luonnontila esiteltiin yleisölle ensimmäisen kerran hieman yli 13 vuotta sitten. Vaikka tuolloin sivusto kytkeytyi läheisesti YK:n biodiversiteettisopimukseen liittyvään raportointiin ja tiedonvälitykseen, oli sivustolla alusta asti tavoitteena myös ymmärrettävä viestiminen luonnon monimuotoisuuden tilasta lukuisten indikaattoreiden avulla.
Luonnontilan ensimmäisen version indikaattorilaskenta pohjautui kuitenkin mittavaan määrään käsityötä. Tämän vuoksi tiedon koostaminen ja pitäminen ajantasaisena on ollut haastavaa. Reilussa kymmenessä vuodessa myös sivuston tekniset ratkaisut olivat vähitellen tulleet tiensä päähän.
Ajatus Luonnontilan uudistamisesta on saanut erityistä pontta siitä, että viime vuosina yhä useammat luonnon monimuotoisuuteen liittyvistä aineistoista ovat siirtyneet tutkijoiden pöytälaatikoista avoimen tiedon piiriin. Monet aineistot ovat tulleet saataville erilaisten tietokantojen ja niihin liittyvien rajapintaratkaisujen kautta, mikä on avannut mahdollisuuksia indikaattorilaskennan automatisoinnille.
Uudistuksessa on keskitytty kolmeen asiaan
Luonnontilan perusperiaate elinympäristötyyppeihin luokitelluista indikaattoreista on säilynyt uudistuksessa muuttumattomana. Uudistuksessa onkin kyse ennen kaikkea kolmesta keskeisestä kehityskohteesta:
- Indikaattorien ajantasaisuuden varmistaminen laskentaa automatisoimalla ja helpottamalla
- Indikaattoreiden tilan ja kehityssuunnan määrittely ja yhteismitallistaminen
- Asiantuntijayhteyshenkilöiden osallistaminen yli organisaatiorajojen
Ensimmäinen kehityskohde tarkoittaa sitä, että indikaattorilaskennassa on kiinnitetty huomiota erityisesti indikaattorien automatisointiin aina kun se vain on mahdollista. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että indikaattorilaskennan yhteydessä aineistot noudetaan aineistontoimittajien aineistorajapinnoista, jonka jälkeen niille sovitetaan muokkauksien jälkeen tilastomalleja, joista sitten koostetaan indikaattoria varten tarvittavat tiedot. Useat aineistot eivät kuitenkaan päivity kovin tiheästi, jolloin automatisoinnista ei saada merkittävää hyötyä. Tällaistenkin indikaattoreiden tapauksessa voidaan kuitenkin kehittää valmiita helposti toistettavia analyysijärjestelmiä, jotka on mahdollista suorittaa aina aineiston päivittyessä.
Toisen kehityskohdan tavoitteena on, että kaikki indikaattorit kyettäisiin esittämään eräänlaisessa nelikentässä, jossa toisella akselilla vaihtelee indikaattorin nykytila ja toisella indikaattorin viimeaikainen kehityssuunta. Tällainen esitystapa olisi toivottavaa, sillä se mahdollistaisi useiden indikaattorien tarkastelun yhtä aikaa ja eräänlaisen kokonaiskuvan muodostamisen yhdellä silmäyksellä.
Tavoite on kunnianhimoinen monestakin syystä. Siinä missä riittävistä aikasarja-aineistoista on moderneilla tilastomenetelmillä jokseenkin suoraviivaista laskea indikaattorin kehityssuunnalle jokin numeerin arvo, on nykytilan numeerinen arviointi tyypillisesti haasteellisempaa. Nykytila määritellään suhteessa indikaattorin verrokkiarvoon, jonka määrittelyyn tulee kiinnittää erityistä huomiota. Toistaiseksi olemme käyttäneet tähän muutamia eri lähestyistapoja, jotka ovat listattu “Tietoa sivustosta”-sivulla.
Toinen haaste toisessa kehityskohdassa on eri asteikoilla vaihtelevien indikaattoreiden tilojen ja kehityssuuntien yhteismitallistaminen. Olemme lähestyneet tätä haastetta jakamalla sekä tilan että kehitysnopeuden viiteen luokkaan. Näihin luokkiin jakamisen olemme pyrkineet toteuttamaan samoilla kriteereillä numeerisesti vastaavilla asteikoilla vaihteleville indikaattoreille. Luokittelu on kuitenkin miltei väistämättä jossain määrin subjektiivista ja uskomme, että näistä tullaan käymään runsaasti keskustelua, jonka seurauksena luokitteluihin saattaa tulla muutoksia.
Nyt julkaistut indikaattorit keskittyvät enimmäkseen lajistoon (etenkin pesimälinnustoon) ja EU:n luontodirektiivin liitteissä mainittujen lajien suojelutason arvioihin. Nämä kaksi joukkoa ovat valikoituneet indikaattoreiksi muun muassa siksi, että niiden tulkinnat ovat perustavanlaatuisesti erilaiset ja niihin keskittyminen muodostaa sopivasti haasteita tilan ja kehityssuunnan luokitteluperusteiden hahmotteluun.
Kolmannen kehityskohdan tavoitteena on ollut varmistaa indikaattoreille mahdollisimman laaja-alaista asiantuntemusta organisaatiorajat ylittävällä yhteistyöllä. Samalla pyrimme laajentamaan luonnon monimuotoisuudesta julkisuudessa viestivien asiantuntijoiden joukkoa. Jokaiselle indikaattorille on pyritty löytämään asiantuntijayhteyshenkilöitä eri organisaatioista, jotta tarkastelukulma olisi mahdollisimman laaja.
Luonnontila ei ole staattinen
Verkkopalvelu on nyt julkaistu, mutta se tarkoittaa koko palvelun kehittämisen näkökulmasta vasta alkua. Ilmiselvin työnsarka on itse indikaattoreissa. Julkaisupäivään mennessä valmistuneet 15 indikaattoria esittelevät järjestelmän toiminnallisuuksia, mutta koska tavoitteena on jonkinlainen Suomen luonnon kokonaiskuvan muodostaminen, tulisi indikaattorikokoelman olla miltei kertaluokkaa suurempi. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää nykyistä laajemman asiantuntijajoukon osallistumista niin indikaattoreiden suunnitteluun kuin laskennan toteutukseen ja tulkintaankin.
Ajattelemme, että nyt julkaistu järjestelmä on ehdotus eräänlaisesta rungosta luontoon liittyvän indikaattoritiedon järjestämiseksi ja yhteismitallistamiseksi. Mikään sivustossa ei ole kiveen hakattua ja kutsumme asiantuntijoita osallistumaan niin ideointiin, kuin toteutukseenkin.
Aapo Kahilainen, Päivi Sirkiä ja Ari-Pekka Auvinen