Siirry sisältöön

Tietoa sivustosta

Olet Luonnontilassa!

Tervetuloa tarkastelemaan Suomen luonnon tilannekuvaa pääelinympäristötyyppeihin jaettujen indikaattoreiden kautta.

Alla olevissa kysymyksiksi muotoilluissa otsikoissa kuvataan Luonnontilan taustoja, toiminnallisuuksia ja keskeisiä toimintaperiaatteita. Pääset tutustumaan kuhunkin aihepiiriin klikkaamalla alla olevia linkkejä tai selaamalla sivua alaspäin.

Mitkä tahot ovat Luonnontilan taustalla?

Luonnontila on useiden eri ympäristöalalla toimivien asiantuntijoiden ja tutkimuslaitosten yhteinen ponnistus pyrkiä esittämään ajantasaista kuvaa Suomen luonnon tilasta. Keskeisiä toimijoita Luonnontilan sisällön ja indikaattoreiden taustalla olevien aineistojen tuotannossa ovat Suomen ympäristökeskus(siirryt toiseen palveluun), Luonnontieteellinen keskusmuseo(siirryt toiseen palveluun), Luonnonvarakeskus(siirryt toiseen palveluun) ja Metsähallitus(siirryt toiseen palveluun). Suomen ympäristökeskus vastaa Luonnontilan ylläpidosta ja siihen liittyvästä koordinoinnista. Mikäli sinulla on kysyttävää tai kommentoitavaa Luonnontilan kokonaisuuteen liittyen, ota yhteyttä “Ota yhteyttä”-sivuilla listattuihin henkilöihin.

Luonnontilan uudistus on toteutettu Ympäristöministeriön(siirryt toiseen palveluun) rahoittaman Suomen ekosysteemiobservatorion(siirryt toiseen palveluun) tuella.

Miksi Luonnontila on olemassa?

Luonnontila on avattu ensimmäisen kerran vuonna 2010. Luonnontila sai alkunsa YK:n biodiversiteettisopimukseen liittyvän raportoinnin tuki- ja tiedonvälityspalveluna. Luonnontilan perusperiaate pääelinympäristötyyppeittäin jaotelluista indikaattorikokoelmista juontaa juurensa tähän Luonnontilan ensimmäiseen versioon.

Luonnontilan aiempi versio perustui kuitenkin mittavaan käsityönä tehtävään päivittämiseen, jolloin sen pitkäaikainen ylläpito kävi käytännössä mahdottomaksi. Myös sivuston tekniset ratkaisut olivat 2020-luvulle tultaessa tulleet tiensä päähän. Luontotiedon kysyntä ja tarpeellisuus yhteiskunnallisessa keskustelussa jatkaa kuitenkin selkeästi kasvuaan 2020-luvulla, eikä helposti lähestyttäviä ja useita lähteitä yhteen kokoavia palveluita Suomen luonnon tilasta viestimiseen ole Luonnontilan lisäksi ollut saatavilla.

Mikä on uutta?

Luonnontilan lokakuussa 2023 päivitetyssä versiossa on tehty useita merkittäviä parannuksia. Keskeisimpiä asioita uudistuksessa on indikaattorilaskennan automatisointi. Useita luontoon ja sen monimuotoisuuteen liittyviä aineistoja on nykyään vapaasti saatavilla eri toimijoiden koneluettavissa rajapinnoissa, minkä ansiosta indikaattorien tuotanto voidaan toteuttaa palvelimilla ja toistaa analyysi aina tarvittaessa aineiston päivittyessä.

Keskeinen uudistus on myös indikaattorin nykytilan ja viimeaikaisen kehityksen määrällinen määrittely. Koska indikaattoreille pyritään määrittelemään nämä kaksi piirrettä, voidaan ne sijoittaa nelikenttään, josta voidaan tarkastella Suomen luonnon tilaa yhdellä silmäyksellä. Tämä kokonaiskuva on nähtävillä ”Luonnontilan kokonaiskuva” -sivulla. Periaatteet tilan ja suunnan määrittelyyn on kuvattu tämän sivun myöhemmissä osioissa.

Uutta on myös useiden eri tutkimus- ja asiantuntijalaitosten asiantuntijoiden yhdistäminen esiteltyihin indikaattoreihin. Tällä tavalla Luonnontila pyrkii varmistamaan, että luonnon tilasta viestitään moniäänisesti ja useita eri näkökulmia huomioiden. Asiantuntijoita myös päästetään ääneen sivuston uudessa blogimuotoisessa “Näkökulmia asiantuntijoilta” -osiossa.

Miksi indikaattoreita?

Luonnontilassa on valittu lähestyä luonnon tilan kokonaiskuvan muodostamista indikaattoreiden avulla. Indikaattorien ajatellaan tiivistävän keskeistä elinympäristöihin liittyvää tietoa, kuten esimerkiksi jonkun elinympäristön fysio-kemiallista tilaa, kyseiseen elinympäristöön erikoistuneen lajijoukon populaatioiden kannanvaihteluita, tai niihin vaikuttavia prosesseja, kuten esimerkiksi ihmistoiminnan vaikutuksia.

Indikaattorit mahdollistavat luonnon tilan määrällisen mittaamisen ja siten myös luontoon liittyvien konkreettisten tavoitteiden asettamisen. Tässä tavoitteessa toimiakseen indikaattorien tulee olla selkeästi yhteydessä tarkasteltavaan ilmiöön sekä riittävän kattavia ajallisesti ja tilallisesti.

Indikaattorit kuitenkaan harvoin ovat täydellisiä, mikä tulee huomioida johtopäätöksiä tehtäessä. Tämän vuoksi on luotettavampaa tarkastella useita samaan ilmiöön liittyviä indikaattoreita, jotka kuitenkin perustuvat eri aineistoihin.

Mitä indikaattorin tila tarkoittaa?

Useimmille indikaattoreille määritelty “Tila” kuvaa indikaattorin nykytilaa suhteessa verrokkiarvoon. Useimmin indikaattorin tilan määrittämisessä tarkastellaan indikaattorin keskimääräisiä arvoja viimeisimmän viiden vuoden aikana ja suhteutetaan näitä verrokkiarvoon. Verrokkiarvo puolestaan voidaan määrittää pääpiirteissään kolmella eri tavalla:

Nämä määrittelyt poikkeavat konseptuaalisesti toisistaan merkittävästi ja samalle indikaattorille voidaan saada hyvinkin erilaisia tila-arvioita määrittelytavasta riippuen. Erityisesti jälkimmäinen on hyvin erilainen kuin kaksi ensimmäistä. Luonnontilan jokaisen indikaattorin kohdalla pyritään ilmaisemaan selkeästi se, että minkä vertailukohdan mukaan tila on kyseisen indikaattorin kohdalla määritelty.

Indikaattorin tilan määrittely on kuitenkin useassa tapauksessa erittäin haastavaa, koska monien piirteiden tai mittojen osalta meillä ei välttämättä ole saatavilla luotettavia verrokkiarvioita millään yllä mainituista periaatteista. Joidenkin indikaattoreiden kohdalla tila saatetaan joutua jättämään määrittelemättä puuttuvien verrokkiarvojen tai liian lyhyiden aikasarjojen vuoksi.

Mitä tilan kuvaamisessa käytetyt luokittelut tarkoittavat?

Indikaattorien tilat on luokiteltu asteikolla erittäin hyvä, hyvä, tyydyttävä, huono ja erittäin huono. Mikä tilan absoluuttinen arvo johtaa mihinkin luokkaan riippuu siitä millä asteikolla indikaattorin arvot vaihtelevat. Toistaiseksi käytössä on kaksi eri luokittelukriteeristöä, joista toinen on kehitetty nollasta äärettömään vaihteleville indikaattoreille ja toinen nollasta yhteen vaihteleville tai prosentiaalista osuutta jonkin ehdon täyttymisestä kuvaaville indikaattoreille.

Tilan määrittely nollasta äärettömään vaihtelevilla indikaattoreilla

Monet indikaattorit saavat väistämättä positiivisia arvoja, mutta niiden vaihtelun yläpää ei ainakaan teoreettisesti ole rajoitettu. Tällaisten indikaattoreiden luokittelussa on otettu huomioon mahdollisuus siitä, että tila voi olla huomattavasti verrokkiarvoa parempi.

  • Erittäin hyvä: Indikaattorin arvo on parantunut enemmän kuin 20% suhteessa verrokkiarvoon.
  • Hyvä: Indikaattorin arvo on heikennyt enintään 5% tai parantunut enintään 20% suhteessa verrokkiarvoon.
  • Tyydyttävä: Indikaattorin arvo on heikennyt 20-5% suhteessa verrokkiarvoon.
  • Huono: Indikaattorin arvo on heikennyt 20-50% suhteessa verrokkiarvoon.
  • Erittäin huono: Indikaattorin arvo on heikennyt enemmän kuin 50% suhteessa verrokkiarvoon.

Esimerkkejä tällaista luokittelua noudattavista indikaattoreista ovat systemaattisista lajistoseurannoista tuotetut lajien keskimääräisiä kantoja kuvaaviin indekseihin pohjautuvat indikaattorit (esimerkiksi soiden pesimälinnuston indikaattori).

Tilan määrittely nollan ja yhden välillä vaihtelevilla tai prosentiaalista osuutta kuvaavilla indikaattoreilla

Monet indikaattorit kuvaavat osuutta jostain joukosta. Tällaisten indikaattoreiden kohdalla täytyy huomioida se, että indikaattori on tiukasti rajoittunut nollan ja yhden (tai sadan prosentin) välille.

  • Erittäin hyvä: 95-100% täyttää verrokkiehdon.
  • Hyvä: 80-95% täyttää verrokkiehdon.
  • Tyydyttävä: 65-80% täyttää verrokkiehdon.
  • Huono: 50-65% täyttää verrokkiehdon.
  • Erittäin huono: alle 50% täyttää verrokkiehdon.

Esimerkkejä tällaista luokittelua noudattavista indikaattoreista ovat EU:n luontodirektiivin liitteissä mainittujen lajien suojelun tasoa kuvaavat indikaattorit (esimerkiksi luontodirektiivin suolajien suojelun tason indikaattori).

Tilan laskenta suhteessa verrokkiarvoon

Oman haasteensa verrokkiarvojen ja luokitteluperusteiden määrittelyn lisäksi muodostaa tilan arvion laskenta. Yksinkertaisimmissa tilanteissa tilan arvio on absoluuttinen, mikäli indikaattorin arvo edustaa harhattomasti sitä joukkoa jota indikaattorilla pyritään kuvaamaan. Esimerkiksi osuus suotuisan suojelun tasolla olevista EU:n luontodirektiivin liitteen lajeista on sikäli harhaton, että kaikki relevantit luontodirektiivin liitteiden lajit ovat olleet mukana osuuden laskennassa eikä indikaattorin ajatella edustavan jotain laajempaa kuvitteellista joukkoa lajistosta.

Indikaattorit kuitenkin useimmiten perustuvat jonkinlaiseen otantaan ja ajatukseen siitä, että indikaattori edustaa mitattua joukkoa laajempaa kokonaisuutta. Tällöin indikaattorin arvoon liittyy epävarmuutta, mikä täytyy huomioida tilaa määritettäessä. Indikaattorin arvon lisäksi epävarmuutta liittyy usein myös verrokkiarvoon, joka sekin usein perustuu jonkinlaiseen otantaan, jonka ajatellaan mahdollisimman hyvin edustavan verrokkitilaa.

Kun indikaattorin arvoon ja/tai verrokkiarvoon liittyy epävarmuutta, arviodaan tila kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa määritetään, että onko indikaattorin arvo suurella todennäköisyydellä parempi, heikompi vai sama kuin verrokkiarvo. Toisessa vaiheessa määritetään tilan vähimmäinen poikkeama verrokkiarvosta.

Tilan laskennan vaiheet, kun arvioon liittyy epävarmuutta

Ensimmäisessä vaiheessa tarkistetaan, että onko indikaattorin tila parempi vai heikompi kuin verrokkiarvo. Tämä tehdään tilan määrittämiseen käytetyn tilastomallin estimaatin 90% (Bayes-)luottamusvälistä. Mikäli 90% luottamusväli sisältää nollan, ei tilan voida varmuudella olettaa selkeästi poikkeavan verrokkiarvosta. Mikäli luottamusväli on hyvin laaja nollan molemmin puolin (esim. ylää useiden tilaluokkien yli), voidaan tila jättää suuren epävarmuuden vuoksi märittämättä.

Mikäli 90% luottamusväli kaiken lisäksi jakautuu kahden eri tilaluokan välille (esim. hyvä ja tyydyttävä), voidaan tila määritellä sen perusteella, että kumman tilaluokan alueella valtaosa arvion jakaumasta sijaitsee. Tällaisesta Luokitteluun liittyvästä epävarmuudesta kuitenkin aina huomautetaan indikaattorin yhteydessä.

Toisessa vaiheessa määritetään tilan vähimmäispoikkeama 90% todennäköisyydellä. Mikäli ensimmäisessä vaiheessa on päädytty arvioon, että tila on heikennyt suhteessa verrokkiarvoon, arvioidaan jakaumasta vähimmäisheikkeneminen 90 % todennäköisyydellä (posteriorijakauman yhdeksäskymmenes presentiili). Mikäli puolestaan ensimmäisessä vaiheessa on päädytty arvioon, että tila on parantunut suhteessa verrokkiarvoon, arvioidaan jakaumasta vähimmäisparaneminen 90 % todennäköisyydellä (posteriorijakauman kymmenes presentiili).

Mitä indikaattorin kehitys tarkoittaa?

Indikaattorin kehitys kuvaa mihin suuntaan ja millä nopeudella kyseinen indikaattori on keskimäärin kehittynyt vuodesta 2000. Kehitysnopeus ilmoitetaan keskimääräisenä vuosittaisena muutoksena. Keskimääräinen vuosittainen muutos voidaan ilmoittaa suhteessa edellisen vuoden arvoon (prosentuaalinen muutos indikaattorin edellisestä arvosta), tai absoluuttisena vuosittaisena muutoksena.

Mitä kehityksen kuvaamisessa käytetyt luokittelut tarkoittavat?

Indikaattorien kehitys on luokiteltu asteikolla nopeasti paraneva, paraneva, vakaa, heikkenevä ja nopeasti heikkenevä. Mikä kehitykselle laskettu arvo johtaa mihinkin luokkaan riippuu siitä millä asteikolla indikaattorin arvot vaihtelevat. Toistaiseksi käytössä on kaksi eri luokittelukriteeristöä, joista toinen on kehitetty nollasta äärettömään vaihteleville indikaattoreille ja toinen nollasta yhteen vaihteleville tai prosentiaalista osuutta jonkin ehdon täyttymisestä kuvaaville indikaattoreille.

Kehityksen luokittelu nollasta äärettömään vaihtelevilla indikaattoreilla

Monet indikaattorit saavat väistämättä positiivisia arvoja, mutta niiden vaihtelun yläpää ei ainakaan teoreettisesti ole rajoitettu.

  • Nopeasti paraneva: Indikaattorin arvon vuosittainen muutos keskimäärin enemmän kuin 5% suotuisampaan suuntaan.
  • Paraneva: Indikaattorin arvon vuosittainen muutos keskimäärin 0-5% suotuisampaan suuntaan.
  • Vakaa: Indikaattorin arvossa ei selkeää vuosittaista muutosta.
  • Heikkenevä: Indikaattorin arvon vuosittainen muutos 0-5% huonompaan suuntaan.
  • Nopeasti heikkenevä: Indikaattorin arvon vuosittainen muutos on enemmän kuin 5% huonompaan suuntaan.

Esimerkkejä tällaista kehitysluokittelua noudattavista indikaattoreista ovat systemaattisista lajistoseurannoista tuotetut lajien keskimääräisiä kantoja kuvaaviin indekseihin pohjautuvat indikaattorit (esimerkiksi soiden pesimälinnuston indikaattori).

On kuitenkin tärkeä huomata, että toisiaan vastaavat vuotuiset prosentuaaliset muutokset parempaan ja huonompaan suuntaan johtavat absoluuttisella skaalalla erilaisiin tuloksiin. Esimerkiksi 2% vuosittainen kannan kasvu, johtaa 20 vuoden aikana miltei 50 % kannan kokonaiskasvuun, mutta 2% vuosittainen kannan heikkeneminen johtaa samassa ajassa vain noin 33% kannan heikkenemiseen.

Vuotuinen prosentuaalinen muutos on kuitenkin ekologisessa mielessä intuitiivinen, sillä etenkin kannan kehitykseen liittyvissä indikaattoreissa sen tulkinta kytkeytyy läheisesti muutoksiin yksilötason lisääntymis- ja/tai selviytymispotentiaalissa.

Kehityksen luokittelu nollan ja yhden välillä vaihtelevilla tai prosentiaalista osuutta kuvaavilla indikaattoreilla

Monet indikaattorit kuvaavat osuutta jostain joukosta. Tällaisten indikaattoreiden arvot ovat tiukasti rajoittuneet nollan ja yhden (tai sadan prosentin) välille, mikä täytyy huomioida tilastomalleissa.

  • Nopeasti paraneva: Indikaattorin suotuisa osuus kasvaa enemmän kuin 5% vuodessa.
  • Paraneva: Indikaattorin suotuisa osuus kasvaa 0-5% vuodessa.
  • Vakaa: Indikaattorin suotuisassa osuudessa ei selkeää vuosittaista muutosta.
  • Heikkenevä: Indikaattorin suotuisa osuus vähenee 0-5% vuodessa.
  • Nopeasti heikkenevä: Indikaattorin suotuisa osuus vähenee enemmän kuin 0-5% vuodessa.

Esimerkkejä tällaista luokittelua noudattavista indikaattoreista ovat EU:n luontodirektiivin liitteissä mainittujen lajien suojelun tasoa kuvaavat indikaattorit (esimerkiksi luontodirektiivin suolajien suojelun tason indikaattori).

Kuten ylemmässäkin tapauksessa, prosentuaalisia muutoksia käsiteltäessä täytyy pitää mielessä, että vastaavat prosentuaaliset muutokset parempaan ja huonompaan suuntaan johtavat absoluuttisella skaalalla eri suuruisiin muutoksiin.

Tämän lisäksi rajoitetulla välillä vaihtelevilla indikaattoreilla on se erityispiirre, että mikäli indikaattorin tila alkaa olla lähellä maksimia (esim. 100%), ei se enää voi kehittyä nopeasti parempaan suuntaan. Niinpä tällaiset indikaattorit eivät voi olla yhtä aikaa erinomaisessa tilassa ja kehittyä nopeasti parempaan suuntaan.

Kehityksen laskenta

Kehityksen arviointi suoritetaan käytännössä poikkeuksetta tilastomallien avulla. Aineistoon sovitetusta tilastomallista arvioidaan viime aikaisen (2000-luvun alusta alkaneen) kehityksen suunta ja nopeus. Indikaattorista riippuen tilastomallista saatu estimaatti saatetaan vielä erikseen muuttaa arvioksi vuotuisesta prosentuaalisesta muutoksesta.

Koska kehitys arvioidaan tilastomallilla, liittyy arvioon aina epävarmuutta ja se täytyy huomioida tilan luokittelua tehtäessä. Kuten tilaa arvioitaessa, myös kehityksen arviointi suoritetaan vähintään kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa määritetään, että onko indikaattorin kehittynyt paranevaan tai heikompaan suuntaan, vai onko arvo säilynyt vakaana. Toisessa vaiheessa, mikäli mallin perusteella indikaattorissa vaikuttaa olevan jonkinlaista kehityskulkua, määritetään tilan vähimmäinen muutos. Joissain tapauksissa saatetaan vielä joutua muuttamaan kehitystä kuvaava estimaatti vuotuisen prosentuaalisen muutoksen estimaatiksi.

Kehityksen laskenta, kun indikaattori vaihtelee nollan ja äärettömän välillä

Ensimmäisessä vaiheessa tarkistetaan, että tukeeko tilastomalli sitä, että indikaattori olisi kehittynyt johonkin suuntaan. Tämä tehdään kehityssuunnan määrittämiseen käytetyn tilastomallin estimaatin 90% (Bayes-)luottamusvälistä. Mikäli vuotuisen kehityksen arvion 90% luottamusväli sisältää nollan, ei indikaattorilla voida luottaa kehittyneen mihinkään suntaan, vaan se tulkitaan vakaaksi. Toisaalta, jos kehityssuunnan luottamusväli on hyvin laaja nollan molemmin puolin, voidaan kehityssuunta jättää suuren epävarmuuden vuoksi myös märittämättä. Näin voi käydä etenkin lyhyiden tai harvalla otannalla kerättyjen aikasarja-aineistojen kohdalla.

Toisessa vaiheessa määritetään tilan vähimmäispoikkeama 90% todennäköisyydellä. Mikäli ensimmäisessä vaiheessa on päädytty arvioon, että indikaattori on 2000-luvulla kehittynyt heikompaan suuntaan, arvioidaan jakaumasta vuotuinen vähimmäisheikkeneminen 90 % todennäköisyydellä (posteriorijakauman yhdeksännenkymmenen presentiilin perusteella). Mikäli puolestaan ensimmäisessä vaiheessa on päädytty arvioon, että indikaattori on kehittynyt parempaan suuntaan, arvioidaan jakaumasta vuotuinen vähimmäisparaneminen 90 % todennäköisyydellä (posteriorijakauman kymmenennen presentiilin perusteella), jota peilataan yllä kuvattuun kehityksen luokittelukriteeristöön.

Kehityksen laskenta, kun indikaattori vaihtelee nollan ja yhden välillä tai kuvaa prosentiaalista osuutta

Kuten nollan ja äärettömän välilläkin vaihtelevissa indikaattoreissa, myös osuuksia mallinnettaessa tarkistetaan ensin, että tukeeko tilastomalli sitä, että indikaattori olisi kehittynyt johonkin suuntaan. Tämä tehdään kehityssuunnan määrittämiseen käytetyn tilastomallin estimaatin 90% (Bayes-)luottamusvälistä. Mikäli vuotuisen kehityksen arvion 90% luottamusväli sisältää nollan, ei indikaattorilla voida luottaa kehittyneen mihinkään suntaan, vaan se tulkitaan vakaaksi. Kehityssuunta voidaan myös jättää suuren epävarmuuden vuoksi märittämättä, jos esimerkiksi aineiston ovat riittämättömiä (lyhyitä tai harvalla otannalla kerättyjä aikasarjoja) kehityssuunnan arviointiin.

Toisessa vaiheessa määritetään tilan vähimmäispoikkeama 90% todennäköisyydellä. Mikäli ensimmäisessä vaiheessa on päädytty arvioon, että indikaattori on 2000-luvulla kehittynyt heikompaan suuntaan, arvioidaan jakaumasta keskimääräinen vuotuinen vähimmäisheikkeneminen 90 % todennäköisyydellä (posteriorijakauman yhdeksännenkymmenen presentiilin perusteella). Mikäli puolestaan ensimmäisessä vaiheessa on päädytty arvioon, että indikaattori on kehittynyt parempaan suuntaan, arvioidaan jakaumasta vuotuinen vähimmäisparaneminen 90 % todennäköisyydellä (posteriorijakauman kymmenennen presentiilin perusteella).

Osuuksia mallinnettaessa kuvioon tulee myös kolmas vaihe, jossa mallin vähimmäisheikkenemistä tai paranemista kuvaava arvio muutetaan arvioksi keskimääräisestä vuosittaisesta prosentuaalisesta muutoksesta.