Tuntureiden pesimälinnut

Tiivistelmä

Tunturilintujen kannat ovat huomattavasti pienemmät kuin seurantajakson alussa vuonna 1996. Indikaattorin otoskoko on pieni, mutta samanlainen laskeva kehitys on havaittu myös laajemmalla alueella Ruotsin ja Norjan tunturialueella 2000-luvulla, joskin viime aikoina Pohjoismaiden tunturilintujen määrät ovat elpyneet. Pohjoisten lajien kannoissa on suurta sääolosuhteista ja ravintotilanteesta johtuvaa vuosittaista vaihtelua. Ilmastonmuutoksen tiedetään siirtävän joidenkin tunturilintujen esiintymisen etelärajaa pohjoisemmaksi.

Tila: Huono

Suunta: Vakaa

Tila

Indikaattorin tila on huono. Yhdeksänkymmenen prosentin varmuudella tunturilintujen pesimäkannat ovat vähintään 25 prosenttia pienemmät kuin seurantajakson alkuvuosina (1996–2000). Arvioon liittyy aineiston pienuudesta johtuvaa epävarmuutta ja todellinen tila voi olla myös tätä jonkin verran heikompi. Kattavaa tietoa tunturilintujen kannoista ennen vuotta 1996 ei ole saatavilla.

Kehitys

Indikaattorin kehitys 2000-luvulla on vakaa. Koko seurantajaksoa (1996–2022) tarkasteltaessa indikaattori on kuitenkin heikennyt noin puoli prosenttia vuodessa mikä heijastuu erityisesti indikaattorin nykytilaan suhteessa seurannan alkuun (ks. ”Tila”).

Indikaattoriin sisältyy 12 lajia, joista neljä on etupäässä puuttoman tunturipaljakan ja loput kahdeksan tunturikoivuvyöhykkeen lajeja. Useat lajeista esiintyvät myös muualla kuin tuntureilla. Tässä indikaattorissa on mukana vain tällaisten lajien tunturikannat.

Paljakan lajeista niittykirvisen on vähentynyt. Kapustarinnan, kivitaskun ja lapinsirkun ovat pysyneet vakaina. Tunturikoivuvyöhykkeen lajeista käki on vähentynyt selvimmin. Myös sinirinta on mahdollisesti vähentynyt, mutta sen kannan vuotuiset vaihtelut ovat suuria. Muut lajit ovat pysyneet lähes vakaina, joskin punakylkirastaan tunturikoivuvyöhykkeen kanta on voinut kasvaa hieman.

Tuntureiden pesimälintuindikaattorin otoskoko on pieni (ks. tausta-aineisto). Jos tarkasteluun otetaan mukaan koko Fennoskandian tunturivyöhyke, eli myös Ruotsin ja Norjan tunturialue, seuranta-aineisto kasvaa merkittävästi. Tunturilintujen määrät vähenivät 2002–2014, mutta ovat elpyneet viime vuosina (Lehikoinen ym. 2019, Chamberlain ym. 2023).

Merkitys

Indikaattori kuvaa sekä tunturipaljakoiden että tunturikoivuvyöhykkeen monimuotoisuuden tilaa. Paikallisesti tämä ilmenee tunturilinnuston monimuotoisuutena ja runsautena. Lintukantojen muutos on tiiviisti sidoksissa tunturielinympäristöjen tilaan.

Tunturipaljakoiden elinympäristöjen tilaan vaikuttavat voimakkaimmin ilmaston lämpeneminen ja porojen laidunnus. Ilmaston lämpeneminen parantaa puiden kasvuedellytyksiä tuntureiden rinteillä, mutta toisaalta porot estävät puunrajan siirtymistä ylemmäs tunturiin (Pääkkö ym. 2018). Indikaattorin paljakkalinnut eivät ole kovin vaateliaita elinympäristön suhteen. Niille keskeistä on tuntureiden lakiosien säilyminen avoimina.

Tunturikoivikoiden määrä on vähentynyt 1960-luvun jälkeen 20–30 %. Vähentyminen oli voimakkainta 1960-luvulla, mutta sitä on tapahtunut jonkin verran myös 2000-luvulla. Ilmiön taustalla on mittariperhosten massaesiintymien ja poronlaidunnuksen yhteisvaikutus (Pääkkö ym. 2018). Suurin osa tunturilintuindikaattorin lajeista pesii tunturikoivuvyöhykkeellä. Tunturikoivikoiden väheneminen voi olla yksi syy indikaattorin heikkenemisen taustalla.

Linnustoseurannat muodostavat yhden Suomen luonnon monimuotoisuuden keskeisimmistä ja luotettavimmista seuranta-aineistosta (ks. alla “Tausta-aineisto”).

Lähteet

Luonnontieteellinen keskusmuseo, Pesimälintujen linja- ja pistelaskenta

Tutkimusartikkeli: Lehikoinen ym. (2019) – Declining population trends of European mountain birds

Tiedekirja: Ecology and Conservation of Mountain Birds (toim. Chamberlain, D. C., Lehikoinen, A. & Martin, K. 2023)

Tunturiluontotyyppien uhanalaisuus (ymparisto.fi)

Suomen luontoyyppien uhanalaisuus 2018: Tunturit (Pääkkö ym. 2018)

Tausta-aineisto

Indikaattori perustuu Luonnontieteellisen keskusmuseon koordinoimiin seurantalaskentoihin, joita tekevät osin ammattitason lintutuntemuksen omaavat vapaaehtoiset harrastajat ja osin palkatut tutkijat.

Maalintujen tärkein seurantamuoto ovat linjalaskennat, joiden aineistot löytyvät Luonnontieteellisen keskusmuseon ylläpitämän Lajitietokeskuksen avoimista tietokannoista (ks. alla ”Lisätietoa aineistosta”). Vuodesta 2006 lähtien linjalaskentoja on tehty koko Suomen 25 kilometrin välein kattavalla vakioreittiverkostolla. Kuusi kilometriä pitkiä reittejä on yhteensä 566 ja niistä lasketaan vuosittain 25–50 prosenttia. Ennen vuotta 2006 laskentareitit olivat laskijoiden itse valitsemia. Vakiolinjojen perustaminen paransi aineiston kattavuutta ja tulosten luotettavuutta. Linjalaskentojen lisäksi seurantatietoa kertyy piste- ja kartoituslaskennoista.

Tuntureiden pesimälintujen aikasarja alkaa vuodesta 1996. Indikaattorissa on mukana xx tunturivyöhykkeelle sijoittuvan linjan laskentatiedot.

Indikaattorissa mukana olevat lajit:

Riekko – Lagopus lagopus
Kapustarinta – Pluvialis apricaria
Käki – Cuculus canorus
Niittykirvinen – Anthus prantensis
Sinirinta – Luscinia svecica
Leppälintu – Phoenicurus phoenicurus
Kivitasku – Oenanthe oenanthe
Punakylkirastas – Turdus iliacus
Pajulintu – Phylloscopus trcohilus
Järripeippo – Fringilla montifringilla
Urpiainen – Carduelis flammea
Lapinsirkku – Calcarius lapponicus

Lisätietoa aineistosta:

Luonnontieteellinen keskusmuseo, Pesimälintujen linja- ja pistelaskenta

Indikaattorin laskenta

Tuntureiden pesimälintuindikaattori on Luonnontieteellisen keskusmuseon Lajitietokeskuksen tuottama indikaattori, jossa yhdistetään arvioita yksittäisten lajien kannankehityksistä yhdeksi indeksiluvuksi. Monilaji-indikaattori päivittyy automaattisesti ja sen indeksiluku kuvaa suhdetta vertailuvuoteen 2000.

Monilaji-indikaattorin laskenta alkaa yksittäisten lajien kannankehitysten arvioinnista. Lajien kannankehityksiä arvioidaan laskennoissa havaittujen lintuparien määristä yleistetyillä lineaarisilla tilastomalleilla, jotka ottavat myös huomioon laskentapaikkojen välisiä eroja ja perättäisten vuosien välisiä riippuvuussuhteita.

Otannasta riippuviin tilastomalleihin pohjaavat lajikohtaiset arviot sisältävät aina epävarmuutta. Tämän epävarmuus pyritään huomioimaan ja tuomaan mukaan monilaji-indikaattoriin Monte Carlo -simulaatioiden avulla.

Lajitietokeskuksen tuottamasta indikaattorista on tätä sivustoa varten laskettu vertailuja aikasarjan alku- ja loppupäiden välille, sekä vuosittaisia kannankehitysarvioita eri aikaväleille. Lisätietoa näistä laskentamenetelmistä ja taustakoodi löytyvät Luonnontilan GitHub-sivustolta.