Luontodirektiivin tunturilajien suojelun taso
Tiivistelmä
Viimeisimmässä EU:n luontodirektiivin maaraportissa Suomessa esiintyvistä kymmenestä luontodirektiivin tunturilajista viiden oli arvioitu olevan suotuisalla suojelun tasolla. Muiden taso oli riittämätön tai huono. Suojelun tasossa ei ole tapahtunut selkeää muutosta eri raportointijaksojen välillä.
Tila
Indikaattorin tila on huono. Indikaattoriin sisältyvistä kymmenestä lajista vain viiden tila oli viimeisimmällä raportointikaudella suotuisa. Kahden lajin tilanne arvioitiin riittämättömäksi ja kolmen huonoksi. Epäsuotuisan suojelun tasolla olevat lajit eivät keskity selkeästi mihinkään tiettyyn eliöryhmään, joskin molemmat luontodirektiivin tunturiympäristöjen sammaleista ovat epäsuotuisan suojelun tasolla.
Kehitys
Indikaattorissa ei ole havaittavissa merkittävää kokonaismuutosta eri raportointikausien välillä. Ainoastaan kääpiöhopeatäplän suojelun taso on pudonnut viimeisimmässä raportointijaksossa suotuisasta huonoon, muut tasojen muutokset ovat tapahtuneet epäsuotuisten luokkien välillä. Osuuksien muutokseen vaikuttaa myös se, että lapinpahtasammalen suojelun tila on voitu arvioida vain kahdella viimeisellä raportointijaksolla, jonka vuoksi ensimmäisellä jaksolla lajeja on vain yhdeksän.
Merkitys
Indikaattori sisältää kymmenen tunturiympäristöissä eli puurajan yläpuolella esiintyvää, eri eliöryhmiin (nisäkkäät, hyönteiset, putkilokasvit ja sammalet) kuuluvaa lajia. Pääosa tunturilajeista on rajoittunut alpiiniselle alueelle, ja niiden kokonaistilanne onkin arvioitu vain alpiinisen alueen osalta.
Indikaattori kuvaa luonnonsuojelullisesti erityisen merkityksellisiksi katsottujen lajien kantojen, levinneisyysalueen ja elinympäristön laadun kehitystä. Indikaattori kertoo siitä, pystytäänkö luonnonsuojelutoimin sekä luonnonvarojen kestävällä käytöllä turvaamaan näiden lajien suotuisa suojelutaso. Suojelutaso on suotuisa, jos laji on elinkelpoinen luontaisilla elinalueillaan ja säilyy sellaisena myös pitkällä aikavälillä. EU:n biodiversiteettistrategian tavoite on, että vähintään 30 prosenttia lajeista, joiden suojelun taso ei tällä hetkellä ole suotuisa, saavuttaa suotuisan suojelun tason vuoteen 2030 mennessä.
Lähteet
Tausta-aineisto
Indikaattori perustuu Euroopan unionin luontodirektiivin Suomen maakohtaisiin raportteihin kolmelta eri raportointijaksolta (2001-2006, 2007-2012 ja 2013-2018). Raporteissa arvioidaan useiden eri lajien suotuisan suojelun tasoa perustuen lajien levinneisyysalueen laajuuteen, arvioituun populaatiokokoon, habitaatin määrään ja tulevaisuusnäkymiin perustuen.
Raporteissa arvioidut lajit ovat listattu Euroopan unionin luontodirektiivin liitteissä II, IV ja V. Liitteessä II luetellaan yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, alalajit tai lajiryhmät, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita (Natura 2000 -alueverkosto). Liitteessä IV on kuvattu yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, alalajit tai lajiryhmät, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua. Liitteessä V listataan puolestaan yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit tai lajiryhmät, joiden ottaminen luonnosta ja hyväksikäyttö voi vaatia hyödyntämisen sääntelyä sillä ne eivät saa vaarantaa lajin suojelutasoa.
Luontodirektiivin liitteen lajeista tähän indikaattoriin on valittu vain lajit, joiden ensisijaiseksi elinympäristöksi on viimeisimmässä uhanalaisuusarvioinnissa arvioitu jokin tunturipaljakan elinympäristö.
Indikaattoriin sisällytetyt EU:n luontodirektiivin liitteiden lajit (suluissa suojelun taso viimeisimmässä direktiiviraportissa):
Naali – Vulpes lagopus (epäsuotuisa, huono)
Kääpiöhopeatäplä – Boloria improba (epäsuotuisa, huono)
Pohjanvalkotäpläpaksupää – Hesperia comma subsp. Catena (suotuisa)
Tundrasinisiipi – Agriades aquilo (suotuisa)
Tuoksualvejuuri – Dryopteris fragrans (suotuisa)
Tundrasara – Carex holostoma (suotuisa)
Pahtakeltto – Crepis tectorum subsp. nigrescens (epäsuotuisa, riittämätön)
Pahtahietaorvokki – Viola rupestris subsp. relicta (suotuisa)
Lapinpahtasammal – Orthothecium lapponicum (epäsuotuisa, huono)
Pohjankellosammal – Encalypta mutica (epäsuotuisa, riittämätön)
Lisätietoa:
Indikaattorin laskenta
Indikaattorin eri suojelutasojen osuudet perustuvat suoraan Euroopan unionin luontodirektiivin raportointijaksojen tuloksiin. Luontodirektiiviraportoinnissa arviointi on toteutettu EU:n luonnonmaantieteellinen aluejaon mukaisesti erikseen alpiiniselle, boreaaliselle ja itämerelliselle vyöhykkeelle. Tunturilajistoa käsittelevään indikaattoriin on näistä käytetty ainoastaan alpiinisen vyöhykkeen arvioinnin tuloksia.
Luontodirektiivin liitteiden II, IV ja V lajeista on valikoitu mukaan vain tunturilajeja, joiden on katsottu esiintyvän ensisijaisesti tunturipaljakan elinympäristöillä (ks. Tausta-aineisto). Lähteenä lajien käyttämille elinympäristöille käytettiin viimeisintä uhanalaisuusarviointia, jonka yhteydessä on määritetty ensisijaiset elinympäristöt yli 20 000 lajille.
Indikaattoria varten on laskettu eri suojelutasolla olevien tunturilajien osuudet kullakin kolmella raportointijaksolla. Viimeisimmän raportointijakson (2013-2018) suotuisalla suojelutasolla olevien lajien osuus määrittää suoraan indikaattorin tilan suhteessa siihen tilanteeseen, että kaikki tunturilajit olisivat suotuisalla suojelutasolla. Täten kaikki poikkeamat kaikkien lajien suotuisan suojelutason tilanteesta laskevat indikaattorin tila-arviota (ks. Tietoa sivustosta).
Indikaattorin kehitys puolestaan lasketaan sen perusteella, että kuinka suotuisalla suojelutasolla olevien lajien osuus on muuttunut eri raportointijaksojen yli. Kehityskulun arviointi on toteutettu binomijakauman mukaisella yleistetyllä lineaarimallilla.
Ulla-Maija Liukko
Ryhmäpäällikkö, erikoissuunnittelija (Syke), uhanalaisuusarvioinnit, direktiiviraportointi
Anna Tammilehto
Palveluomistaja (Metsähallituksen luontopalvelut), Luontotyyppitiedon asiantuntija