Tunturit

Tunturit ovat Lapin pohjoisosille tyypillisiä elinympäristöjä. Suomen tunturialueen pinta-ala on noin 1,7 miljoonaa hehtaaria, mikä vastaa noin neljää prosenttia Suomen kokonaispinta-alasta ja 5,5 prosenttia maapinta-alasta. Valtaosa Suomen tunturiympäristöistä sijaitsee erämaa- ja suojelualueilla.

Suomen tunnetusta lajistosta 3,9 prosenttia esiintyy joko tunturipaljakalla tai tunturikovikoissa. Näistä jopa 35 prosenttia on luokiteltu uhanalaisiksi.

Tunturit ovat tunnuksenomaisia Lapin luonnolle

Tunturielinympäristöllä tarkoitetaan tässä yhteydessä avoimia ja puoliavoimia tunturivyöhykkeen alueita. Näitä ovat muun muassa tunturiniityt ja -kankaat, kosteikot sekä harvan kasvillisuuden alueet. Tunturielinympäristöt sijaitsevat pääasiassa metsärajan ylä- tai pohjoispuolella. Osassa Luonnontilan indikaattoristoa myös tunturikoivikkojen lajistoa on käsitelty osana tunturielinympäristöjä.

Suomen tunturielinympäristöihin luetaan lähes koko Tunturi-Lapin kasvillisuusvyöhyke sekä suurimmat erillistunturit. Varsinainen tunturialue sijoittuu pääasiassa kolmen pohjoisimman kunnan Utsjoen, Inarin ja Enontekiön alueille ja tunturielinympäristöt sijoittuvatkin valtaosin Lapin erämaa- ja suojelualueille. Suomen tunturialueen pinta-ala on hieman yli 1,7 miljoonaa hehtaaria, mikä vastaa 3,9 prosenttia kaikkien elinympäristöjen kokonaispinta-alasta.

Tunturilajisto on uhattuna

Tunturipaljakat ja tunturikoivikot ovat ensisijainen elinympäristö 3,9 prosentille Suomen tunnetuista lajeista. Näistä 35 prosenttia esiintyy erilaisilla kalliolla, louhikoilla ja kivikoilla, 23 prosenttia tunturikankailla, 6,6 prosenttia tunturikoivikoissa, 5,5 prosenttia tunturipaljakan soilla, 5,3 prosenttia tunturiniityillä, 5 prosenttia lumenviipymillä ja 3,8 prosenttia tunturien vesistöissä. Noin 14:lle prosentille tunturilajeista elinympäristöä ei ole määritelty tarkemmin.

Tuntureilla esiintyvistä lajeista runsaimpia ovat hyönteiset, sammalet ja jäkälät sekä putkilokasvit. Hyönteisistä perhoset ja kaksisiipiset ovat runsaslajisimmat ryhmät. Perhoset elävät ennenkaikkea tunturikankailla, kaksisiipiset puolestaan kosteikoissa. Putkilokasvit ovat jakautuneet melko tasaisesti kaikkiin elinympäristöihin, samoin sammalet, jotka kuitenkin puuttuvat tunturiniityiltä. Jäkälät kasvavat yksinomaan tunturikankailla ja kallioilla.

Tunturilajistosta on jopa yli 35 prosenttia luokiteltu uhanalaiseksi. Erityisesti kriittisesti uhanalaisten lajien osuus on korkea (7,9 prosenttia tunturilajistosta) ja näistä valtaosa on hyvin harvinaisia korkeiden tunturien lajeja.