Soiden pesimälinnut
Tiivistelmä
Soiden pesimälintujen kannat ovat selkeästi pienemmät kuin seurannan alussa 1980-luvulla, ja lasku on jatkunut 2000-luvulla. Merkkejä suolintukantojen laajamittaisesta elpymisestä ei toistaiseksi ole havaittavissa, vaikka yksittäisten indikaattoriin sisällytettyjen lajien kantojen kohdalla on kuitenkin havaittavissa myös kasvua. Suolintujen taantuma liittyy soisten pesimäelinympäristön määrän vähenemiseen ja laadun heikkenemiseen.
Tila
Indikaattorin tila on huono. Yhdeksänkymmenen prosentin varmuudella soiden pesimälintujen keskimääräiset kannat ovat tällä hetkellä vähintään 29 prosenttia pienemmät kuin seurantajakson alkupuolella 1980-luvulla. On kuitenkin mahdollista, että pudotus on ollut myös tätä rajumpi.
Vaikka kannat ovat keskimäärin heikenneet, on yksittäisten indikaattoriin sisällytettyjen suolintulajien kohdalla suuria eroja. Siinä missä kurjen kanta on koko seurannan aikana jopa kolminkertaistunut, on keltavästäräkin kanta romahtanut alle puoleen ja suokukon vain noin kymmenykseen seurantajakson aikana. Kurjen runsastuminen ei kuitenkaan selitä muiden suolintujen vähenemistä (Fraixedas ym. 2020).
Kehitys
Indikaattorin kehitys on heikkenevä. 2000-luvun aikana kannat ovat heikenneet 90 prosentin todennäköisyydellä vähintään 0,4 prosenttia vuosittain, mutta arvioon liittyy epävarmuutta ja lasku on voinut olla jopa 2 prosenttia vuodessa. Selkeitä merkkejä soiden pesimälintukantojen elpymisestä ei toistaiseksi ole nähtävissä. Koko seurantajakson aikana (1981–2024) suolintujen kannat ovat yhdeksänkymmenen prosentin todennäköisyydellä heikenneet noin yhden prosentin vuodessa.
Vaikka useimpien lajien kantojen kehitykset ovat 2000-luvun aikana olleet laskevia, on yksittäisistä lajeista mahdollista löytää sekä selkeästi kasvavia että väheneviä kantoja. Esimerkiksi pikkukuovin ja kurjen kannat ovat olleet viime aikoina kasvussa, kun taas esimerkiksi niittykirvisen ja myös yllä mainitun suokukon kannat jatkavat heikkenemistä.
Merkitys
Indikaattori kuvaa suoluonnon monimuotoisuuden tilaa. Paikallisesti tämä ilmenee suolinnuston monimuotoisuutena ja runsautena.
Linnustosta kyetäänkin tunnistamaan lajeja, joiden kannankehitys kytkeytyy läheisesti erilaisten soisten elinympäristöjen määrään ja laatuun. Esimerkiksi indikaattoriin sisällytettyjen jänkäsirriäisen ja suokukon tiedetään viihtyvän ensisijaisesti märillä avosoilla, kun taas pohjansirkkua ja pikkusirkkua tavataan lähinnä rämeillä. Riekko ja keltavästäräkki taas tavataan tyypillisesti vyöhykkeellä, jossa avosuo vaihettuu puustoiseksi suoksi. Soiden ojittamisen tiedetään vaikuttavan negatiivisesti useiden lajien, kuten niittykirvisen, pajusirkun, keltavästäräkin ja liron, määriin (Fraixedas ym. 2017).
On kuitenkin tärkeää huomata, että lintulajien kannanvaihtelut eivät kuitenkaan selity ainoastaan elinympäristön tilaan liittyvillä muutoksilla. Niihin voivat vaikuttaa myös esimerkiksi olosuhteet talvehtimisalueilla, ilmastonmuutos ja luontainen saalistuspaine. Indikaattorin lajeista riekkoa metsästetään. Linnustoseurannat muodostavat yhden Suomen luonnon monimuotoisuuden keskeisimmistä ja luotettavimmista seuranta-aineistosta (ks. alla “Tausta-aineisto”).
Lähteet
Tausta-aineisto
Indikaattori perustuu Luonnontieteellisen keskusmuseon koordinoimiin seurantalaskentoihin, joita tekevät osin ammattitason lintutuntemuksen omaavat vapaaehtoiset harrastajat ja osin palkatut tutkijat.
Maalintujen tärkein seurantamuoto ovat linjalaskennat, joiden aineistot löytyvät Luonnontieteellisen keskusmuseon ylläpitämän Lajitietokeskuksen avoimista tietokannoista (ks. alla “Lisätietoa aineistosta”). Vuodesta 2006 lähtien linjalaskentoja on tehty koko Suomen 25 kilometrin välein kattavalla vakioreittiverkostolla. Kuusi kilometriä pitkiä reittejä on yhteensä 566 ja niistä lasketaan vuosittain noin puolet. Ennen vuotta 2006 laskentareitit olivat laskijoiden itse valitsemia. Vakiolinjojen perustaminen paransi aineiston kattavuutta ja tulosten luotettavuutta.
Soiden pesimälintukantoja kuvaavaan indikaattoriin on valittu ainoastaan ne laskentalinjat, joiden pituudesta vähintään kolmasosa on soisella elinympäristöllä. Linjalaskentojen lisäksi seurantatietoa kertyy piste- ja kartoituslaskennoista.
Soiden pesimälintujen osalta aikasarja alkaa vuodesta 1981, jolloin 13:sta indikaattorin yhteensä 16:sta lajista alkoi kertyä riittävästi seuranta-aineistoa. Kolme lajia – jänkäsirriäinen, pikkusirkku ja mustaviklo – on sisällytetty indikaattorin lajistoon vuodesta 2006.
Indikaattorissa mukana olevat lajit:
Jänkäkurppa – Lymnocryptes minimus
Jänkäsirriäinen – Calidris falcinellus
Kapustarinta – Pluvialis apricaria
Keltavästäräkki – Motacilla flava
Kurki – Grus grus
Liro – Tringa glareola
Mustaviklo – Tringa erythropus
Niittykirvinen – Anthus pratensis
Pajusirkku – Emberiza schoeniclus
Pikkukuovi – Numenius phaeopus
Pikkusirkku – Emberiza pusilla
Pohjansirkku – Emberiza rustica
Riekko – Lagopus lagopus
Suokukko – Calidris pugnax
Taivaanvuohi – Gallinago callinago
Valkoviklo – Tringa nebularia
Lisätietoa aineistosta:
Indikaattorin laskenta
Soiden pesimälintuindikaattori on Luonnontieteellisen keskusmuseon Lajitietokeskuksen tuottama indikaattori, jossa yhdistetään arvioita yksittäisten lajien kannankehityksistä yhdeksi indeksiluvuksi. Monilaji-indikaattori päivittyy automaattisesti ja sen indeksiluku kuvaa suhdetta vertailuvuoteen, joka suolintuindikaattorissa on vuosi 2000.
Monilaji-indikaattorin laskenta alkaa yksittäisten lajien kannankehitysten arvioinnista. Lajien kannankehityksiä arvioidaan laskennoissa havaittujen lintuparien määristä yleistetyillä lineaarisilla tilastomalleilla, jotka ottavat myös huomioon laskentapaikkojen välisiä eroja ja perättäisten vuosien välisiä riippuvuussuhteita.
Otannasta riippuviin tilastomalleihin pohjaavat lajikohtaiset arviot sisältävät aina epävarmuutta. Tämän epävarmuus pyritään huomioimaan ja tuomaan mukaan monilaji-indikaattoriin Monte Carlo -simulaatioiden avulla.
Lajitietokeskuksen tuottamasta indikaattorista on tätä sivustoa varten laskettu vertailuja aikasarjan alku- ja loppupäiden välille, sekä vuosittaisia kannankehitysarvioita eri aikaväleille.
Indikaattori taulukkona:
Lisätietoa laskentamenetelmistä:
Indikaattoriin tehdyt päivitykset ja muutokset
8.10.2024: Indikaattorin tietoja on päivitetty lokakuussa 2024. Indikaattorin aikasarjaan on lisätty aineistoa ja uusien tietojen avulla on laskettu indikaattorin tila ja kehityssuunta uudelleen. Päivitykset eivät ole aiheuttaneet merkittäviä muutoksia indikaattorin tulkintaan.
Kysy lisätietoja
Aleksi Lehikoinen
Intendentti (Luomus), Lintutyöryhmän puheenjohtaja
Päivi Sirkiä
Ryhmäpäällikkö (Syke), Ekosysteemitiedon käyttö, systemaattiset lajistoseurannat