Luontodirektiivin suolajien suojelutaso
Tiivistelmä
Puolet EU:n luontodirektiivin Suomessa esiintyvien suolajien suojelutason arvioista on suotuisalla tasolla. Indikaattorissa on hyödynnetty kymmenen suolajin suojelutilan arvioita ja näistä neljä on arvioitu sekä boreaaliselta että alpiiniselta vyöhykkeeltä (arvioita yhteensä 14). Suojelutasossa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta raportointijaksojen välillä.
Tila
Indikaattorin tila on huono. Tila on määritetty viimeisimmän raportoinnin perusteella suhteessa siihen tavoitteeseen, että luontodirektiivin liitteiden kaikkien suolajeille tehtyjen arvioiden tulisi olla suotuisalla suojelutasolla (ks. Tietoa sivustosta ja Indikaattorin laskenta).
Boreaalisella vyöhykkeellä kymmenestä suolajista vain kolmen tilanne oli viimeisimmän direktiiviraportin mukaan suotuisa, kuuden tilanne arvioitiin riittämättömäksi ja yhden huonoksi. Lajeista neljä on arvioitu myös alpiiniselta vyöhykkeeltä, jossa ne kaikki ovat suotuisalla suojelutasolla (ks. Tausta-aineisto).
Kehitys
Indikaattorissa ei ole havaittavissa merkittävää muutosta suotuisan suojelun tasolla olevien arvioiden osuudessa eri raportointikausien välillä. Yksittäisistä lajeista kirjopapurikon (Lopinga achine) suojelun taso on vaihtunut ensimmäisen ja toisen raportointikauden välillä riittämättömästä suotuisaan, mutta palannut viimeiselle raportointikaudelle jälleen epäsuotuisaan.
Lettosiemenkotilon (Vertigo geyeri), isonuijasammalen (Meesia longiesta) alpiinisen alueen ja kiiltosirppisammalen (Hamatocaulis vernicosus) alpiinisen alueen suojelutasoa ei ole arvioitu ensimmäiselle raportointijaksolle. Tämä aiheuttaa pientä heilahtelua raportointijaksojen välisiin osuuksiin.
Merkitys
Indikaattori sisältää suojelutason arvioita kymmenelle eri eliöryhmiin (kovakuoriaiset, päiväperhoset, nilviäiset, putkilokasvit ja sammalet) kuuluvalle lajille. Indikaattorin tulkinnassa tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, että luontodirektiivin lajeista pieni joukko esiintyy ensisijaisesti soilla, mistä johtuen muutokset yksittäisissä suojelutason arviossa voivat vaikuttaa huomattavasti koko indikaattoriin. Tämän lisäksi indikaattorin lajit ovat etupäässä harvalukuisia ja/tai niiden levinneisyysalue on rajoittunut.
Indikaattori kuvaa luonnonsuojelullisesti erityisen merkityksellisiksi katsottujen lajien kantojen, levinneisyysalueen ja elinympäristön laadun kehitystä. Indikaattori kertoo siitä, pystytäänkö luonnonsuojelutoimin ja luonnonvarojen kestävällä käytöllä turvaamaan näiden lajien suotuisa suojelutaso. Suojelutaso on suotuisa, jos laji on elinkelpoinen luontaisilla elinalueillaan ja säilyy sellaisena myös pitkällä aikavälillä. EU:n biodiversiteettistrategian tavoite on, että vähintään 30 prosenttia lajeista, joiden suojelun taso ei ole tällä hetkellä suotuisa, saavuttaa suotuisan suojelun tason vuoteen 2030 mennessä.
Lähteet
Tausta-aineisto
Indikaattori perustuu Euroopan unionin luontodirektiivin Suomen maakohtaisiin raportteihin kolmelta eri raportointijaksolta (2001-2006, 2007-2012 ja 2013-2018). Raporteissa arvioidaan useiden eri lajien suotuisan suojelun tasoa perustuen lajien levinneisyysalueen laajuuteen, arvioituun populaatiokokoon, habitaatin määrään ja tulevaisuusnäkymiin perustuen. Yhdelle lajille voidaan arvioida suojelutaso usealle vyöhykkeelle (boreaalinen, alpiininen ja itämerellinen).
Raporteissa arvioidut lajit ovat listattu Euroopan unionin luontodirektiivin liitteissä II, IV ja V. Liitteessä II luetellaan yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, alalajit tai lajiryhmät, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita (Natura 2000 -alueverkosto). Liitteessä IV on kuvattu yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, alalajit tai lajiryhmät, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua. Liitteessä V listataan puolestaan yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit tai lajiryhmät, joiden ottaminen luonnosta ja hyväksikäyttö voi vaatia hyödyntämisen sääntelyä sillä ne eivät saa vaarantaa lajin suojelutasoa.
Luontodirektiivin liitteen lajeista tähän indikaattoriin on valittu vain lajit, joiden ensisijaiseksi elinympäristöksi on viimeisimmässä uhanalaisuusarvioinnissa arvioitu jokin soinen elinympäristö.
Indikaattoriin sisällytetyt EU:n luontodirektiivin liitteiden lajit (suluissa suojelutaso arviointialueittain):
Korpikolva – Pytho kolwensis (boreaalinen: epäsuotuisa, riittämätön)
Kirjopapurikko – Lopinga achine (boreaalinen: epäsuotuisa, riittämätön)
Lettosiemenkotilo – Vertigo geyeri (boreaalinen: suotuisa)
Kiiltovalkku – Liparis loeselii (boreaalinen: epäsuotuisa, huono)
Lapinhilpi – Arctagrostis latifolia (boreaalinen: suotuisa)
Lapinleinikki – Ranunculus lapponicus (boreaalinen: suotuisa; alpiininen: suotuisa)
Lettorikko – Saxifraga hirculus (boreaalinen: epäsuotuisa, riittämätön; alpiininen: suotuisa)
Isonuijasammal – Meesia longiseta (boreaalinen: epäsuotuisa, riittämätön; alpiininen: suotuisa)
Kiiltosirppisammal – Hamatocaulis vernicosus (boreaalinen: epäsuotuisa, riittämätön; alpiininen: suotuisa)
Korpihohtosammal – Herzogiella turfacea (boreaalinen: epäsuotuisa, riittämätön)
Lisätietoa:
Indikaattorin laskenta
Indikaattorin eri suojelutasojen osuudet perustuvat suoraan Euroopan unionin luontodirektiivin raportointijaksojen tuloksiin. Luontodirektiiviraportoinnissa arviointi on toteutettu EU:n luonnonmaantieteellinen aluejaon mukaisesti erikseen alpiiniselle, boreaaliselle ja itämerelliselle vyöhykkeelle. Suolajistoa käsittelevään indikaattoriin on näistä käytetty sekä boreaalisen, että alpiinisen vyöhykkeen arvioinnin tuloksia.
Luontodirektiivin liitteiden II, IV ja V lajeista on valikoitu mukaan vain suolajeja, joiden on katsottu esiintyvän ensisijaisesti soisilla elinympäristöillä (ks. Tausta-aineisto), mukaan lukien puustoiset suot. Lähteenä lajien käyttämille elinympäristöille käytettiin viimeisintä uhanalaisuusarviointia, jonka yhteydessä on määritetty ensisijaiset elinympäristöt yli 20 000 lajille.
Indikaattoria varten on laskettu suotuisan suojelutason arvioiden osuus kaikista arvioista kullakin kolmella raportointijaksolla. Arviot voivat sisältää useamman arvion samalta lajilta, jos laji on arvioitu erikseen boreaaliselle ja alpiiniselle vyöhykkeelle. Osuus ei siten ole suotuisalla suojelutasolla olevien lajien osuus kaikista lajeista, vaan suotuisella tasolla olevien arvioiden osuus.
Viimeisimmän raportointijakson (2013-2018) suotuisalla suojelutasolla olevien arvioiden osuus määrittää suoraan indikaattorin tilan suhteessa siihen tilanteeseen, että kaikki arviot olisivat suotuisalla suojelutasolla. Täten kaikki poikkeamat tilanteesta, jossa kaikki arviot ovat suotuisan suojelutason tilanteessa, laskevat indikaattorin tila-arviota (ks. Tietoa sivustosta).
Indikaattorin kehitys puolestaan lasketaan sen perusteella, että kuinka suotuisalla suojelutasolla olevien arvioiden osuus on muuttunut eri raportointijaksojen yli. Kehityskulun arviointi on toteutettu binomijakauman mukaisella yleistetyllä lineaarimallilla.
Kysy lisätietoa
Ulla-Maija Liukko
Ryhmäpäällikkö, erikoissuunnittelija (Syke), uhanalaisuusarvioinnit, direktiiviraportointi
Santtu Kareksela
Luonnonsuojelun erityisasiantuntija (Metsähallitus)