Rehevien sisävesien pesimälinnut
Tiivistelmä
Rehevillä sisävesillä pesivien vesilintujen kannat ovat heikenneet. Seurantajakson alkuvuosina kannat olivat keskimäärin vakaita, mutta taantuneet 1990-luvun puolivälistä lähtien. Vesistöjen laadun heikentyminen, etenkin ylirehevöityminen ja tummuminen, ovat yksi keskeisimmistä tekijöistä vesilintujen taantuman taustalla. Runsaimman riistasorsan, sinisorsan kanta on kasvanut pitkällä aikavälillä, mutta kasvua ei ole tapahtunut enää viimeisen 20 vuoden aikana. Indikaattorin lajeista kaikki ainoastaan rehevillä vesillä pesivät lajit ovat taantuneet.
Tila
Indikaattorin tila on huono. Yhdeksänkymmenen prosentin varmuudella luontaisesti rehevien sisävesien pesimälintujen kannat ovat tällä hetkellä vähintään 44 prosenttia pienemmät kuin seurantajakson alkupuolella (1986–1990).
Kehitys
Indikaattorin kehitys on heikkenevä. 2000-luvulla rehevien sisävesien pesimälintukannat ovat yhdeksänkymmenen prosentin todennäköisyydellä vähentyneet ainakin noin 2,6 prosenttia vuodessa. Jakson alkuvuosina (1986–1999) kannat olivat keskimäärin vakaita, mutta taantuneet sen jälkeen.
Yksittäisillä lajeilla on sekä selkeästi kasvavia että väheneviä kantoja. Selvästi taantuneita lajeja ovat tukkasotka, punasotka, lapasorsa, jouhisorsa, haapana, nokikana, härkälintu, mustakurkku-uikku ja silkkiuikku. Esimerkiksi laulujoutsenen kanta on kasvanut yli nelinkertaiseksi seurantajakson aikana. Laulujoutsenen runsastuminen ei kuitenkaan ole yhteydessä muiden lajien taantumaan (Holopainen ym. 2022). Runsaimmalla ja riistalintuina merkittävimmällä lajilla, sinisorsalla, kanta on pitkällä aikavälillä kasvanut, mutta kasvu ei ole jatkunut viimeisen 20 vuoden aikana.
Lajikohtaisiin kannankehityksiin voi tutustua Luonnonvarakeskuksen vuosittain julkaisemissa vesilintukatsauksissa, esimerkkinä Piha ym. (2023).
Merkitys
Indikaattori kuvaa sisävesien monimuotoisuuden tilaa. Rehevien sisävesien pesimälintujen kannankehitys kertoo lajien elinvoimaisuudesta. Paikallisesti tämä ilmenee sisävesilinnuston monimuotoisuutena ja runsautena.
Linnustoseurannat muodostavat yhden luotettavimmista Suomen luonnon monimuotoisuuteen liittyvistä seuranta-aineistosta (ks. alla “Tausta-aineisto”). Tämän lisäksi lintujen elinympäristöihin liittyviä tarpeita tunnetaan moniin muihin lajiryhmiin verrattuna hyvin. Niinpä linnustosta voidaan tunnistaa lajeja, joiden kannankehitys kytkeytyy läheisesti sekä rehevien että karujen sisävesien tilaan.
Vesilintukantojen taantuminen rehevillä järvillä johtuu elinympäristöjen muuttumisesta, erityisesti vesistöjen ylirehevöitymisestä ja veden värin tummumisesta (Lehikoinen ym. 2016). Ylirehevöityneet vesistöt ovat sameita ja tärkeitä uposkasveja ja pohjaeläimiä on vähemmän. Myös umpeenkasvu on ylirehevöityneillä vesillä ongelma rajoittaen avovesialueesta riippuvaisten lajien pesintää. Ylirehevöitymisen lisäksi vieraspedot heikentävät sisävesien lintukantoja.
Lintulajien kannanvaihtelut eivät kuitenkaan selity ainoastaan elinympäristön tilaan liittyvillä muutoksilla, vaan niihin vaikuttavat myös esimerkiksi olosuhteet talvehtimisalueilla sekä muuttomatkan varrella, ilmastonmuutos, luontainen saalistuspaine ja koko esiintymisalueella tapahtuva metsästysverotus.
Indikaattorin lajeista metsästetään nykyään seuraavia: haapana, tavi, sinisorsa, telkkä, jouhisorsa, lapasorsa ja tukkasotka.
Lähteet
Tausta-aineisto
Indikaattori perustuu Luonnonvarakeskuksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon koordinoimiin seurantalaskentoihin, joita tekevät vapaaehtoiset metsästäjät ja lintuharrastajat. Sisävesien lintuindikaattori perustuu jo vuonna 1986 alkaneisiin vesilintulaskenta-aineistoihin.
Indikaattoreihin sisältyy seitsemän rehevillä vesillä pesivää ja viisi molemmissa vesistötyypeissä pesivää yleistä lajia. Rehevien vesien indikaattoriin sisällytettiin lähes yksinomaan rehevissä vesissä pesivien lapasorsan, jouhisorsan, punasotkan, silkkiuikun, härkälinnun, mustakurkku-uikun ja nokikanan indeksit. Lisäksi indikaattoriin sisällytettiin kuudesta sekä rehevillä että karuilla vesillä pesivien lajien (laulujoutsen, sinisorsa, tavi, haapana, telkkä ja tukkasotka) rehevien laskentakohteiden muodostamat laji- ja vuosikohtaiset indeksit.
Indikaattorissa mukana olevat lajit:
Haapana – Mareca penelope
Härkälintu – Podiceps grisegena
Jouhisorsa – Anas acuta
Lapasorsa – Spatula clypeata
Laulujoutsen – Cygnus cygnus
Mustakurkku-uikku – Podiceps auritus
Nokikana – Fulica atra
Punasotka – Aythya ferina
Silkkiuikku – Podiceps cristatus
Sinisorsa – Anas platyrhynchos
Tavi – Anas crecca
Telkkä – Bucephala clangula
Tukkasotka – Aythya fuligula
Lisätietoa aineistosta:
Indikaattorin laskenta
Sisävesien pesimälintuindikaattori on Luonnonvarakeskuksen tuottama indikaattori, jossa yhdistetään arvioita yksittäisten lajien kannankehityksistä yhdeksi indeksiluvuksi noudattaen Lehikoisen ym. (2016) aiemmin kehittämää periaatetta. Indeksiluku kuvaa suhdetta vertailuvuoteen, joka sisävesilintuindikaattoreissa on 1995. Laskentamenetelmien tarkempi kuvaus löytyy Luonnonvarakeskuksen vesilintuseurannan raportista (Piha ym. 2023).
Monilaji-indikaattorin laskenta alkaa yksittäisten lajien kannankehitysten arvioinnista. Lajien kannankehityksiä arvioidaan laskennoissa havaittujen lintuparien määristä bayesilaisella yleistetyillä lineaarisilla sekamalleilla (GLMM), jotka ottavat huomioon laskentapaikkojen välisiä eroja ja aluekohtaisia tiheyseroja (ks. Piha ym. 2023).
Otannasta riippuviin tilastomalleihin pohjaavat lajikohtaiset arviot sisältävät aina epävarmuutta. Tämän epävarmuus pyritään huomioimaan ja tuomaan mukaan monilaji-indikaattoriin Monte Carlo -simulaatioiden avulla (Soldaat ym. 2017).
Lisätietoa indikaattorin laskennasta:
Kysy lisätietoa
Aleksi Lehikoinen
Intendentti (Luomus), Lintutyöryhmän puheenjohtaja