Karujen sisävesien pesimälinnut
Tiivistelmä
Karuilla sisävesillä pesivien vesilintujen kannat ovat heikenneet. Seurantajakson alkuvuosina kannat ovat olleet vakaita, mutta taantuneet sen jälkeen. Vesistöjen tummumisen ja näkösyvyyden heikkenemisen on todettu vaikuttavan negatiivisesti karujen vesien pesimälintujen kantoihin. Yksittäisillä lajeilla on sekä selkeästi kasvavia että väheneviä kantoja.
Tila
Indikaattorin tila on tyydyttävä. Yhdeksänkymmenen prosentin varmuudella karujen sisävesien pesimälintukannat ovat vähintään 7,6 prosenttia pienemmät kuin seurantajakson alkupuolella (1986–1990).
Kehitys
Indikaattorin kehitys on heikkenevä. 2000-luvulla karujen sisävesien pesimälintukannat ovat vähentyneet yhdeksänkymmenen prosentin todennäköisyydellä vähintään noin puoli prosenttia vuodessa (piste-estimaatti 0,8 prosenttia; Piha ym. 2023). Jakson alkuvuosina (1986–1999) kannat ovat olleet keskimäärin vakaita ja voimakkain taantuma vaikuttaa tapahtuneen välillä 2000-2010. Viimeisen 13 vuoden aikana (2010-2023) indikaattori on ollut vakaa.
Yksittäisillä lajeilla on sekä selkeästi kasvavia että väheneviä kantoja. Esimerkiksi laulujoutsenen kanta kasvanut voimakkaasti seurantajakson aikana. Laulujoutsenen runsastuminen ei kuitenkaan ole yhteydessä muiden lajien taantumaan (Holopainen ym. 2022). Myös kuikka on runsastunut viimeisten 10 vuoden aikana. Sinisorsa on runsastunut pitkällä aikavälillä, mutta ei enää viimeisen 20 vuoden aikana. Riistalintuina niin ikään merkittävillä lajeilla, tavilla ja telkällä kannat ovat pitkällä aikavälillä pienentyneet. Lajikohtaisiin kannankehityksiin voi tutustua Luonnonvarakeskuksen vuosittain julkaisemissa vesilintukatsauksissa, esimerkkinä Piha ym. (2023).
Merkitys
Indikaattori kuvaa sisävesien monimuotoisuuden tilaa. Sisävesilintujen kannankehitys kertoo lajien elinvoimaisuudesta. Paikallisesti tämä ilmenee sisävesilinnuston monimuotoisuutena ja runsautena.
Linnustoseurannat muodostavat yhden luotettavimmista Suomen luonnon monimuotoisuuteen liittyvistä seuranta-aineistosta (ks. alla “Tausta-aineisto”). Tämän lisäksi lintujen elinympäristöihin liittyviä tarpeita tunnetaan moniin muihin lajiryhmiin verrattuna hyvin. Niinpä linnustosta voidaan tunnistaa lajeja, joiden kannankehitys kytkeytyy läheisesti karujen sisävesien tilaan.
Vesistöjen tummumisen ja näkösyvyyden heikkenemisen on todettu vaikuttavan negatiivisesti vesilintujen kantoihin. Lintulajien kannanvaihtelut eivät kuitenkaan selity ainoastaan elinympäristön tilaan liittyvillä muutoksilla, vaan niihin vaikuttavat myös esimerkiksi olosuhteet talvehtimisalueilla sekä muuttomatkan varrella, ilmastonmuutos, luontainen saalistuspaine ja koko esiintymisalueella tapahtuva metsästysverotus.
Indikaattorin lajeista metsästetään nykyään seuraavia: haapana, tavi, sinisorsa, telkkä, tukkasotka, ja isokoskelo.
Lähteet
Tausta-aineisto
Indikaattori perustuu Luonnonvarakeskuksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon koordinoimiin seurantalaskentoihin, joita tekevät vapaaehtoiset metsästäjät ja lintuharrastajat. Sisävesien lintuindikaattori perustuu jo vuonna 1986 alkaneisiin vesilintulaskenta-aineistoihin.
Indikaattoriin sisältyy kolme karuilla vesillä ja kuusi sekä karuilla että rehevillä pesivää yleistä lajia. Karujen vesien indikaattoriin sisällytettiin lähes yksinomaan karuissa vesissä pesivien isokoskelon, tukkakoskelon ja kuikan indeksit. Lisäksi indikaattoriin sisällytettiin kuuden sekä karuilla että rehevillä vesillä pesivän lajin (laulujoutsen, sinisorsa, tavi, haapana, telkkä ja tukkasotka) karujen laskentakohteiden muodostamat laji- ja vuosikohtaiset indeksit.
Indikaattorissa mukana olevat lajit:
Haapana – Anas penelope
Isokoskelo – Mergus merganser
Kuikka – Gavia arctica
Laulujoutsen – Cygnus cygnus
Sinisorsa – Anas platyrhynchos
Tavi – Anas crecca
Tukkasotka – Aythya fuligula
Telkkä – Bucephala clangula
Tukkakoskelo – Mergus serrator
Lisätietoa:
Indikaattorin laskenta
Sisävesien pesimälintuindikaattori on Luonnonvarakeskuksen tuottama indikaattori, jossa yhdistetään arvioita yksittäisten lajien kannankehityksistä yhdeksi indeksiluvuksi noudattaen Lehikoisen ym. (2016) aiemmin kehittämää periaatetta. Indeksiluku kuvaa suhdetta vertailuvuoteen, joka sisävesilintuindikaattoreissa on 1995. Laskentamenetelmien tarkempi kuvaus löytyy Luonnonvarakeskuksen vesilintuseurannan raportista (Piha ym. 2023).
Monilaji-indikaattorin laskenta alkaa yksittäisten lajien kannankehitysten arvioinnista. Lajien kannankehityksiä arvioidaan laskennoissa havaittujen lintuparien määristä bayesiläisillä yleistetyillä sekamalleilla (GLMM), jotka ottavat huomioon laskentapaikkojen välisiä eroja ja aluekohtaisia tiheyseroja (ks. Piha ym. 2023).
Otannasta riippuviin tilastomalleihin pohjaavat lajikohtaiset arviot sisältävät aina epävarmuutta. Tämän epävarmuus pyritään huomioimaan ja tuomaan mukaan monilaji-indikaattoriin Monte Carlo -simulaatioiden avulla.
Lisätietoa:
Kysy lisätietoa
Aleksi Lehikoinen
Intendentti (Luomus), Lintutyöryhmän puheenjohtaja