Luontodirektiivin metsälajien suojelutaso
Tiivistelmä
Useimpien EU:n luontodirektiivin Suomessa esiintyvien metsälajien (38 lajia) suojelu ei ole riittävällä tasolla. Reilulla kolmanneksella arvioiduista lajeista suojelutaso oli viimeisimmässä arvioinnissa suotuisa, muiden riittämätön tai huono. Suojelutasossa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta.
Tila
Indikaattorin tila on erittäin huono. Tila on määritetty viimeisimmän raportoinnin perusteella suhteessa siihen tavoitteeseen, että luontodirektiivin liitteiden kaikkien metsälajeille tehtyjen arvioiden tulisi olla suotuisalla suojelutasolla. Indikaattoriin sisältyvästä 38 arviosta vain reilun kolmanneksen tilanne oli viimeisimmän direktiiviraportin mukaan suotuisa (ks. Tietoa sivustosta ja Indikaattorin laskenta). Yli puolella tapauksista tilanne arvioitiin riittämättömäksi ja miltei 14 prosentilla huonoksi.
Kehitys
Indikaattorissa ei ole havaittavissa merkittävää muutosta suotuisan suojelutason arvioiden osuudessa eri raportointikausien välillä. Pieni osuus heilahtelusta selittyy sillä, että eri raportointijaksoilla on muutaman lajin poikkeamia siinä, kuinka monesta lajista on ollut saatavilla riittävät tiedot arviointia varten.
Merkitys
Indikaattori sisältää 38 eri eliöryhmiin (nisäkkäät, sammakkoeläimet, kovakuoriaiset, päivä- ja yöperhoset, putkilokasvit ja sammalet) kuuluvaa lajia. Lajit ovat etupäässä harvalukuisia ja/tai niiden levinneisyysalue on rajoittunut. Etenkin useat joukon hyönteiset ja kasvit ovat elinympäristönsä suhteen vaateliaita, muun muassa vanhojen metsien ja lehtojen lajeja.
Indikaattori kuvaa luonnonsuojelullisesti erityisen merkityksellisiksi katsottujen lajien kantojen, levinneisyysalueen ja elinympäristön laadun kehitystä. Indikaattori kertoo siitä, pystytäänkö luonnonsuojelutoimin ja luonnonvarojen kestävällä käytöllä turvaamaan näiden lajien suotuisa suojelutaso. Suojelutaso on suotuisa, jos laji on elinkelpoinen luontaisilla elinalueillaan ja säilyy sellaisena myös pitkällä aikavälillä. EU:n biodiversiteettistrategian tavoite on, että vähintään 30 prosenttia lajeista, joiden suojelun taso ei ole tällä hetkellä suotuisa, saavuttaa suotuisan suojelun tason vuoteen 2030 mennessä.
Lähteet
Tausta-aineisto
Indikaattori perustuu Euroopan unionin luontodirektiivin Suomen maakohtaisiin raportteihin kolmelta eri raportointijaksolta (2001-2006, 2007-2012 ja 2013-2018). Raporteissa arvioidaan useiden eri lajien suojelutasoa lajien levinneisyysalueen laajuuteen, arvioituun populaatiokokoon, habitaatin määrään ja tulevaisuusnäkymiin perustuen. Yhdelle lajille voidaan arvioida suojelutaso usealle vyöhykkeelle (boreaalinen, alpiininen ja itämerellinen).
Raporteissa arvioidut lajit ovat listattu Euroopan unionin luontodirektiivin liitteissä II, IV ja V. Liitteessä II luetellaan yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, alalajit tai lajiryhmät, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita (Natura 2000 -alueverkosto). Liitteessä IV on kuvattu yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, alalajit tai lajiryhmät, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua. Liitteessä V listataan puolestaan yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit tai lajiryhmät, joiden ottaminen luonnosta ja hyväksikäyttö voi vaatia hyödyntämisen sääntelyä sillä ne eivät saa vaarantaa lajin suojelutasoa.
Luontodirektiivin liitteen lajeista tähän indikaattoriin on valittu vain lajit, joiden ensisijaiseksi elinympäristöksi on viimeisimmässä uhanalaisuusarvioinnissa arvioitu jokin metsäinen elinympäristö.
Indikaattoriin sisällytetyt EU:n luontodirektiivin liitteiden lajit (suluissa suojelutaso boreaalisella vyöhykkeellä):
Ahma – Gulo gulo (epäsuotuisa, riittämätön)
Ilves – Lynx lynx (suotuisa)
Karhu – Ursus arctos (suotuisa)
Korvayökkö – Plecotus auritus (suotuisa)
Liito-orava – Pteromys volans (epäsuotuisa, riittämätön)
Metsäjänis – Lepus timidus (suotuisa)
Metsäpeura – Rangifer tarandus fennicus (suotuisa)
Näätä – Martes martes (suotuisa)
Pohjanlepakko – Eptesicus nilssonii (suotuisa)
Susi – Canis lupus (epäsuotuisa, riittämätön)
Rupimanteri – Triturus cristatus (epäsuotuisa, riittämätön)
Ruskosammakko – Rana temporaria (suotuisa)
Viitasammakko – Rana arvalis (suotuisa)
Erakkokuoriainen – Osmoderma eremita (epäsuotuisa, riittämätön)
Haavansahajumi – Xyletinus tremulicola (epäsuotuisa, riittämätön)
Havuhuppukuoriainen – Stephanopachys linearis (epäsuotuisa, riittämätön)
Kaskikeiju – Phryganophilus ruficollis (epäsuotuisa, riittämätön)
Korukeräpallokas – Agathidium pulchellum (epäsuotuisa, riittämätön)
Lahokapo – Boros schneideri (epäsuotuisa, riittämätön)
Mustatattiainen – Oxyporus mannerheimii (ei arviota viimeisimmässä raportissa)
Mäntyhuppukuoriainen – Stephanopachys substriatus (epäsuotuisa, riittämätön)
Punahärö – Cucujus cinnaberinus (epäsuotuisa, huono)
Vennajäärä – Mesosa myops (epäsuotuisa, riittämätön)
Kirjoverkkoperhonen – Euphydryas maturna (suotuisa)
Pohjanharmoyökkönen – Xestia borealis (epäsuotuisa, riittämätön)
Punakeltaverkkoperhonen – Euphydryas aurinia (epäsuotuisa, huono)
Palolatikka – Aradus angularis (epäsuotuisa, riittämätön)
Hajuheinä – Cinna latifolia (epäsuotuisa, riittämätön)
Hämeenkylmäkukka – Pulsatilla patens (epäsuotuisa, huono)
Katinlieko – Lycopodium clavatum (suotuisa)
Myyränporras – Diplazium sibiricum (suotuisa)
Neidonkenkä – Calypso bulbosa (epäsuotuisa, riittämätön)
Tikankontti – Cypripedium calceolus (epäsuotuisa, riittämätön)
Hitupihtisammal – Cephalozia macounii (epäsuotuisa, huono)
Hohkasammal – Leucobryum glaucum (suotuisa)
Idänlehväsammal – Plagiomnium drummondii (epäsuotuisa, riittämätön)
Katkosynsisammal – Dicranum viride (epäsuotuisa, riittämätön)
Lahiokaviosammal – Buxbaumia viridis (epäsuotuisa, riittämätön)
Indikaattorin laskenta
Indikaattorin eri suojelutasojen osuudet perustuvat suoraan Euroopan unionin luontodirektiivin raportointijaksojen tuloksiin. Luontodirektiiviraportoinnissa arviointi on toteutettu EU:n luonnonmaantieteellinen aluejaon mukaisesti erikseen alpiiniselle, boreaaliselle ja itämerelliselle vyöhykkeelle. Metsälajistoa käsittelevään indikaattoriin on näistä käytetty ainoastaan boreaalisen vyöhykkeen arvioinnin tuloksia.
Luontodirektiivin liitteiden II, IV ja V lajeista on valikoitu mukaan vain metsälajeja, joiden on katsottu esiintyvän ensisijaisesti kivennäismaalla sijaitsevissa metsäisissä elinympäristöissä (ks. Tausta-aineisto). Puustoisten soiden lajit ovat jätetty pois tästä tarkastelusta, sillä ne ovat sisällytetty luontodirektiivin suolajistoa koskevaan indikaattoriin. Lähteenä lajien käyttämille elinympäristöille käytettiin viimeisintä uhanalaisuusarviointia, jonka yhteydessä on määritetty ensisijaiset elinympäristöt yli 20 000 lajille.
Indikaattoria varten on laskettu suotuisan suojelutason arvioiden osuus kaikista arvioista kullakin kolmella raportointijaksolla. Koska arvioita on tähän indikaattoriin valittu vain boreaaliselta vyöhykkeeltä, on kullekin lajille vain yksi arvio, joka tarkoittaa samalla suotuisalla suojelutasolla olevien lajien osuutta kaikista luontodirektiivin metsälajeista.
Viimeisimmän raportointijakson (2013-2018) suotuisalla suojelutasolla olevien arvioiden osuus määrittää suoraan indikaattorin tilan suhteessa siihen tilanteeseen, että kaikki arviot olisivat suotuisalla suojelutasolla. Täten kaikki poikkeamat tilanteesta, jossa kaikki arviot ovat suotuisan suojelutason tilanteessa, laskevat indikaattorin tila-arviota (ks. Tietoa sivustosta).
Indikaattorin kehitys puolestaan lasketaan sen perusteella miten suotuisten suojelutasoarvioiden osuus on muuttunut eri raportointijaksojen yli. Kehityskulun arviointi on toteutettu binomijakauman mukaisella yleistetyllä lineaarimallilla.
Ulla-Maija Liukko
Ryhmäpäällikkö, erikoissuunnittelija (Syke), uhanalaisuusarvioinnit, direktiiviraportointi