Suot

Suot ovat Suomen toiseksi yleisin elinympäristötyyppi. Yhteensä soita on hieman alle yhdeksän miljoonaa hehtaaria, joka vastaa kahtakymmentä prosenttia Suomen kokonaispinta-alasta ja 28:a prosenttia maa-alasta. Soita ensisijaisena elinympäristönään käyttävän lajiston osuus koko Suomen tunnetusta lajistosta on noin viisi prosenttia. Tämä on huomattavasti vähemmän kuin mitä soiden pinta-alaosuuden perustella voisi odottaa.

Suo siellä, vetelä täällä

Soilla tarkoitetaan tässä yhteydessä kaikkia elinympäristöjä, joiden maata peittää turvekerros tai joilla suokasvillisuuden osuus pintakasvilisuudesta on vähintään 75 prosenttia. Tämän luokittelun mukaan esimerkiksi korvet ovat soita eivätkä metsiä, vaikka niillä voikin kasvaa järeää puustoa. Todellisuudessa metsien ja soiden välillä vallitsee täydellinen jatkumo ja rajanveto niiden välille on aina jossain määrin keinotekoista. Luonnon monimuotoisuuden kannalta suometsien käsitteleminen soiden yhteydessä on kuitenkin siinä mielessä perusteltua, että niiden tila on suuresti muuttunut laajamittaisten ojitusten myötä.

Suomen soista 19 prosenttia on avosoita, 55 prosenttia rämeitä ja 26 prosenttia korpia. Ravinteikkaita lettoja on koko maassa jäljellä enää vähän, vain alle kaksi prosenttia kokonaissuoalasta. Soita on eniten Pohjois-Pohjanmaan länsiosassa, jossa niiden osuus maapinta-alasta on lähes puolet. Soita on runsaasti myös Etelä-Lapissa, Koillismalla, Kainuussa, Pohjanmaalla sekä Pohjois-Karjalassa. Eteläisimmässä Suomessa soita on ollut alunperinkin vähiten, mutta siellä myös soiden ojittaminen pelloiksi ja metsätalouskäyttöön on ollut yleisintä. Avosoiden osuus suoalasta on maan eteläosassa vain noin neljäsosa siitä, mitä se on Pohjois-Suomessa.

Suomella on soista erityisvastuu

Suot ovat konaisuudessaan varsin niukkalajisia. Toisaalta puustoisilla soilla – etenkin korvissa – esiintyy paljon lajeja, joiden ensisijainen elinympäristö on metsät. Monet metsälajit käyttävät myös avosoita osana elinpiiriään. Suomella on erityisvastuu suolajien- ja elinympäristöjen suojelemisesta, sillä Suomi on suhteellisesti maailman soisin maa.

Hyvin tunnetusta lajistosta 20 prosenttia on nevojen, 16 prosenttia lettojen, 26 prosenttia rämeiden ja 23 prosenttia korpien lajeja. Letot ovat niiden pieneen pinta-alan nähden selvästi lajirikkaimpia suoelinympäristöjä. Suolajeja on suhteellisesti eniten sammalissa ja putkilokasveissa.